Kirjan arvo - Myynti laskee kuin syntyvyys
Tekeekö äänikirja painetulle kirjalle saman kuin moottorisaha pokasahalle?
Kustantajilla oli mainio tuote, joiden myyjistä pitäisi tehdä 8-osainen televisiosarja. Tietosanakirjat. Siitä valui pieni sivupuro minullekin. Elettiin 1980-luvun loppua. Tietosanakirjat maksoivat kirjakaupassa useita satoja markkoja, siksi niillä oli hyvä jälkimarkkina antikvariaateissa. Siirsimme Stinden kanssa neliosaisen kirjasarjan koulureppuun, kuljetimme maksamatta kassan ohi ja myimme sen nurkan takana sijainneeseen divariin 300:lla markalla. En ole teosta ylpeä, mutta olin nuori ja tarvitsin ne rahat. Keskiolueen.
Viime kesänä ostin samaisen tietosanakirjasarjan 2 eurolla päijäthämäläisen kirjaston poistomyynnistä. Nyt se on kulkenut puoli vuotta auton takaluukussa odottamassa vapautuvaa hyllytilaa.
Kirjoista tuli itselleni työ. Varastamisen lisäksi ostin, lainasin ja luin niitä. Omassa huoneessa oli oltava teini-iässä stereot ja Lundia-hylly. Siinä kulloisessakin kehitysvaiheessa itselle hieman liian vaikeita romaaneja sekä kaikki Tintit, Mitä missä milloin vuodesta 1974 lähtien, jokunen Paasilinna, kamppailulaji- ja käsikirjoitusoppaita, Merta, Tuuria, Rosa Liksomia, Joyce Carol Oatesia, Matti Pulkkista, Hannu Salamaa, Edward Bunkeria, Arto Salmista, Anna-Leena Härköstä, kaikenlaista. Hyvin harvoin ostin kirjaa täydellä hinnalla, 120 markkaa oli liikaa vielä 2000-luvun alkuvuosina.
Ilman vanhempieni, isovanhempieni ja omaa kirjahyllyä, kirjastoja ja kirjakauppoja en olisi päätynyt niihin töihiin, joita teen. En olisi kirjoittanut romaaneja, käsikirjoituksia, sketsejä. Allekirjoittaisin toimeentulotukihakemuksia.
Kirjahyllyllä oli statusarvo, sillä asemoi itsensä kaikkien maailma ihmisten joukossa. Autoa ei ollut, oli kirjoja. Sillä oli vaihtoarvo, informaatioarvo, psykologinen arvo.