Oppimisen ylistys - Brechtiä Trumpille
Kirjailija luottaa tietoon ja toivoo, että presidentitkin luottaisivat.
Sanomalehdessä on tiedepalsta, johon lapset lähettävät kysymyksiä ja tieteentekijät vastaavat. Viime viikolla viikolla Sini kysyi: ”Miksi vasenkätisiä on vähemmän?” ja akatemiaprofessori Eero vastasi kattavasti, mutta myönsi, että lopullista vastausta ei ole vielä löydetty.
Yhdysvalloissa puolestaan on presidentti, jolle tiedeyhteisö lähettää tietoa, mutta hän vastaa kuin 3-vuotias lapsi. Vähän aikaa sitten Donald Trump kertoi, ettei ymmärrä tuulta.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sähköä. Siksi en ole pyrkinyt valtioiden tai energiayritysten johtoon. Lapsena luulin, että tuuli syntyy puiden heilumisesta. Ja siitä, että mörrimöykyt puhaltavat hönkäyksiä pössytellessään korpikuusen kannon alla.
Yhdysvaltain presidentin möläytykset ja valheet muussaavat politiikasta viihdettä. Niiltä ei odoteta totuuspohjaa, ei logiikkaa. Jos Barack Obama, Mauno Koivisto tai Vigdís Finnbogadóttir olisivat päästäneet samanlaisia aivopieruja, seuraavissa vaaleissa olisi tullut turpaan. Tutkivat journalistit olisivat vihjanneet alkavasta muistisairaudesa. Jos Leonid Bresnev olisi sanonut, ettei ymmärrä tuulta, kremlologit olisivat löytäneet siitä viittauksen Miyamoto Musashin miekkailu- ja taistelutaitostrategiaa käsittelevään 1600-luvun kirjaan Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Kaikkien taktiikoiden tarkoitus on vihollisen kukistaminen. Siksikö ukko höpäjää tuulesta?
Toki virkistävää, kun poliitikko myöntää tietämättömyytensä. Jos Adolf Hitler olisi todennut, ettei tiedä perinnöllisyystieteestä, uskonnoista, talous- ja suurvaltapolitiikasta mitään, olisi säästytty paljolta. Kuten surkealta esikoisteokselta Taisteluni, sen jälkeen maailmanpalolta.
Bertolt Brecht kirjoitti ja moniääninen kuoro lauloi: ”Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää. Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.” Yksinkertainen käsky: hanki tietoa. Turha luulla, jos ei edes yritä tietää. Tieto on polun raivaamista ja kun yksi reitti on selvä, aukeaa seitsemän seuraavaa. Tiedettä ei lyöty lukkoon 2000 vuotta sitten aavikolla. Yhdenkään tieteilijän syliin ei pudotettu kivitauluja, joissa on lopullinen totuus.
Verkko voisi demokratisoida tiedon mutta nyt se on paikka, jossa infantiilit öykkärit pitävät metakkaa. Muutenkin se toimii kuin 1980-luvun ala-astelaiset. Peukkuja, tykkäämisiä, poissulkemisia, kanteluita. Tietämättömyydellä ja tyhmyydellä tehdään politiikkaa.
Sosiaalisessa mediassa kansalaiset ovat yhden klikkauksen päässä siitä presidentistä, tuosta tieteilijästä, siitä politiikosta ja tästä kirjailijasta. Verkossa voi käydä yliopiston. Siellä on bitteinä kaikki se, mikä vaatii tuhansien kirjastojen ja arkistoluolien seinät, hyllyt ja oikean kosteusprosentin.
Olen kuluneen vuoden aikana opetellut junamatkoilla puhelimesta italiaa, kuunnellut vieraiden maiden podcasteja ja kotimaisia kaunokirjoja, olen harjoitellut rahan ja tennissyötön sijoittamista, olen järjestänyt omia ja läheisten terveysasioita, työskennellyt reaaliajassa valtamerten yli ja tutkinut syljestä eristetyn dna:n avulla perimääni. Vasenkätisyyteni salaisuus paljastuu vielä.