D´oh! - Madison Square Gardenista EM-kisoihin
Urheilua, urheiluviihdettä ja viihdeurheilua.
New York, loka-marraskuu.
Ostin hyvissä ajoin liput Chicago Bullsin ja New York Knicksin väliseen koripallo-otteluun. Lähtöpäivänä tulostin lippuja ja huomasin pienen virheen. Kuluvan vuoden lokakuun sijaan ne oli päivätty ensi vuoden helmikuulle.
Homer Simpsonilta kuuluu ”D´oh!”, kun hän ymmärtää virheensä. Lisäsin perään kirosanoja.
Ostin uudet, ilahduttavasti ensimmäisiä edullisemmat liput. Ottelupäivän aamuna tutkin katsomopaikkoja ja mietin mitähän oikeaan yläkulmaan kirjattu WC Ticket tarkoittaa. Ehkäpä katsomon lähellä on WC.
Ei, Homer, vaan wheel chairia. Olin ostanut liput pyörätuolikatsomoon. Minulla ei ole pyörätuolia.
Jos elämäni olisi Simpsoneiden jakso, olisin hankkinut alaraajavamman tai vuokrannut pyörätuolin Vietnam-veteraanilta. Todellisuudessa yritin puhelimella areenan neuvontaan. Tietenkin puhelinoperaattorin roamingyhteydet olivat kaatuneet samana aamuna. ”Vikaa korjataan, saattaa kestää 5 minuuttia tai 3 sukupolvea”.
Työtoveri sai lopulta tilattua uudet liput ja pääsimme katsomoon. Oli loistavaa nähdä Lauri Markkanen Bullsin avauskokoonpanossa, muutoin ottelu oli laimea. Bulls johti, Knicks tavoitti ja yleisö intoutui hetkeksi. Olut maksoi 14 dollaria, hampurilaisateria 20. Peli unohtui heti, kun loppusummeri soi. Ilman aiemmin kerrottua sähläystä tapahtuma ei olisi ollut hintansa väärti. Nyt siitä tuli käyttökelpoinen tarina.
Viikkoa myöhemmin samalla areenalla järjestettiin UFC 244 tapahtuma.
Paavo Nurmi juoksi aikoinaan tupakansavuisessa Madison Square Gardenissa pohjakassan loppuelämälleen. Nyt savu tuli koneista ja ansaintamahdollisuus oli Makwan Amirkhanilla.
Vapaaottelu on urheilun ja kilvoittelun ytimessä. Kaksi ihmistä häkissä, pois pääsee lyömällä, potkimalla, lukottamalla, taintumalla. Lajin imu liittyy ajatusleikkeihin siitä mikä on lajeista parhain. Nyrkkeily, karate, judo, paini, vaiko korvaan huutaminen ja karkuunjuoksu.
Uuden sukupolven MMA-natiivit harjoittelevat alusta saakka vapaaottelua, eivät erillisiä lajeja. Hikisillä saleilla, kaukana kirkkaista valoista harjoitelleet taistelijat tuodaan maailman kuuluisimmalle areenalle, mahdollisuuden äärelle. Ensimmäisestä ottelusta voi saada 2000 euron palkkion ja aivovamman. Voi myös saada lisäpalkkion illan parhaasta tyrmäyksestä. Lopulta maailmanmestaruusvyön ja elokuvaroolin.
Makwan Amirkhani voitti ensimmäisen erän, toisessa ja kolmannessa Shane Burgos -niminen luupää löi Makua niin monta kertaa vatsaan, että tahto taipui. Olut 16 dollaria.
Molemmat tapahtumat olivat pitkälle hiottuja tuotteita. Urheiluviihdettä, viihdeurheilua. Lajiensa parhaat kentällä ja häkissä, lisäarvoa synnytetään musiikilla, valoilla, tanssijoilla.
Koko ikäni olin halunnut juuri tuon areenan katsomoon, mutta lopulta kaipasin helmikuisen jääpallokentän laitaan, missä viihdettä on käristemakkara ja yksittäiset katsomohuudot.
Kaksi viikkoa myöhemmin olin takaisin Suomessa. Tapahtui miesten jalkapallomaajoukkueen suurin saavutus.
Todistin EM-kisoihin pääsyn pohjoishelsinkiläisessä pubissa.