Lastenmuki - Henkilökuva Paavo Väyrysestä

Aika ajoi Paavo Väyrysen ohi, mutta mies tarttui takapuskuriin.

Profiilikuva
Blogit Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Paavo sikisi Maalaisliiton hengestä, Urhon kylkiluusta, puku päällä, tarkassa jakauksessa. Paavo järjesti vuotoja, kun tarvittiin putkimiehiä. Paavo ratsasti Kiinassa patsaalla epäsuosioon ja nurmijärveläisellä pääministeripatsaalla suosioon.

Paavo on lastenmuki, hän ei kaadu vaikka tönitään. Paavo on se sukulainen, joka aina sanoo, että te ette koskaan käy, vaikka kävisimme joka päivä. Paavo rakastaa itseään niin kuin meidän kaikkien pitäisi. Rakastaa Paavoa niin kuin itseämme.

Paavo ei ole maalainen eikä Paavo ole kaupunkilainen. Häntä ei voi kuvitella traktorin rattiin, mutta ei hän raitiovaunussakaan seiso. Jos seisoisi, ei maksaisi, mutta pystyisi puhumaan itsensä lipuntarkastajista helposti eroon. Paavo on istunut elämänsä mustien autojen takapenkeillä, maalla ja kaupungeissa.

Paavo pelaa niin kuin Jarkko Ruutu pelasi. Isosikaa, pikkusikaa, kalastelee jäähyjä, mutta oli puolueelleen välttämätön, joku epäili älykkääksikin. Hänet voitiin tarvittaessa siirtää puolustajaksi, maaliin, komediapaneeliin tai Eurooppaan.

Paavo ei väitä, että tärkeintä olisi muka itse peli tai pikkupoikamainen riemu ja ilo siitä, että saa olla osa elää unelmaa. Tärkeintä on päämäärä. Voitto. Valta. Kunnia. Vastustajien nitistäminen. Ihailu.