Ehdotus Ville Haapasalolle – Miksei Jokerit kiinnosta?
Urheilujoukkueen kannattaminen on uskonto. Se perustuu sattumaan, perintöön ja tyhjään kohtaan sisuksissa. Faniryhmä korvaa perheen, joukkue jumalan, torstainen runkosarjapeli jumalanpalveluksen.
Liigajoukkue on pienille paikkakunnille korvaamaton. Pori ilman Ässiä on tuulinen rikostilasto. Pikkukaupungeissa tunnetaan oman joukkueen historia, pelaajat ja valmentajat. Joukkueen tulevaisuuteen asetetaan samat toiveet ja pelot kuin henkilökohtaiseen elämään. Helsinki on Hämeenlinnaa pienempi jääkiekkokaupunki, koska se on kaupunki ilman joukkueitaankin. Perusteettomaan ylemmyyteen muuta Suomea kohtaan ei tarvita HIFK:ta eikä Jokereita.
Valitsin Jokerit omaksi joukkueekseni kaudella 1982-1983. HIFK voitti loppuottelusarjan 3-2 ja sitä seurasivat ankarat vuodet huonosti menestyvän joukkueen kannattajana. Koulun pihalla divarijoukkueen kannattajakin putosi divariin. Enää ei ole suosikkijoukkuetta, on vain näitä sanoiksi muutettuja tunteita, se on henkisesti helpompaa kuin fanittaminen.
KHL on kaukana, vaikka Pietari on lähellä. Minulla on suhde Lappeenrantaan, Hämeenlinnaan ja Mikkeliin, kun KHL-joukkueiden kotikaupungit ovat vain muistumia punakoneen pelaajien kasvatusseuroista.
Asioiden, esineiden, kirjojen, musiikin ja tai urheilujoukkueiden lisäarvo perustuu siihen mitä on niiden vieressä, takana ja edessä. Beatles on suhteessa Rolling Stonesiin, joka on suhteessa Bruce Springsteeniin, joka on suhteessa Anssi Kelaan. Juha Seppälän kirjoissa elävät Paavo Rintalan kirjat. Montreal Canadiens liittyy Boston Bruinsiin ja Toronto Maple Leafsiin. Reagania ei ole ilman Gorbatšovia. Popedassa kuuluu Eput ja ne söivät Keban.
NHL on kulttuurisesti lähempänä kuin Ilmalassa, Siperiassa ja Kiinassa pelattava KHL. Tunnen Hill Street Bluesin paremmin kuin venäläiset poliisisarjat. Metallurg Magnitogorsk tuo mieleen KOM-teatterin laulun Muistatko Baikalin rannat, mutta siitä on pitkä matka jääkiekkoon ja lyhyt matka baariin.
KHL:n ongelma on Venäjän ongelma. Pietari on suurkaupunki, entinen pääkaupunkimme, täynnä historiaa ja kulttuuria, silti luulen tietäväni enemmän Baltimoresta. Venäjän brändi ei ole kunnossa, harva nuori hinkuu sinne tekemään uraa ja elämää. Me emme osta sieltä franchising-tuotteita, he ostavat täältä saaria. Siksikään Jokereiden KHL-taipaleesta ei kasva myyttistä koko Suomen projektia tai valtavaa taloudellista onnistumista.
Kun Jokerit lähtee vieraspelikiertueelle, se on kuin serkkupoika lähtisi Siperian radalle. Tulee aikanaan takaisin ja kertoo muutaman hyvän jutun. Pudotuspelit Moskovassa voisivat olla kuin Paasikiven johtaman valtuuskunnan matka Neuvostoliittoon 1939, mutta emme seiso junalaiturilla laulamassa Jumala ompi linnamme. Seisomme rautatieasemalla lihapiirakka kädessämme ja odotamme omaa junaamme Riihimäelle.
Venäjä kiinnostaa, mutta en pääse sohvalta. Ville Haapasalo, kierrä kaikki KHL-paikkakunnat, tee ne meille todeksi.
