Yössä soi hanuri ja viuhuu nyrkki - Juhannus erään talon näkökulmasta

Nykyihminen palaa juhannuksena hetkeksi paikkoihin, joista hänen vanhempansa ovat lähteneet. Mikä on sen paikan tarina?

Profiilikuva
Blogit Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi on täynnä rintamamiestaloja, joiden pihat täyttyvät enää kerran vuodessa.

Pätkäisten töiden, melatoniinin ja yhteishuoltajuuden uuvuttamat freelancerit saapuvat yhteiskäyttöautolla pihaan. Takaluukusta puretaan pienpanimo-oluita ja broileri- ja soijanakkeja. Kuskin paikalta pihaan astuu korkeasti koulutettu, 39-vuotias ensisynnyttäjä ja hänen vierestään vuorotteluvapaalla oleva miesoletettu. Ainoa lapsi on unohtunut kaupunkiin.

Kun rintamiestalo 70 vuotta sitten rakennettiin, juhannuskokolle kerääntyi talkooporukka. Kranaattikauhusta kärsinyt Arska ja kranaattikauhuinen hevonen Jarska. Sota-arpiaan esittelevä Könönen ja taloon muuttava pariskunta Pertti ja Martta. Heidän kolme lastaan juoksevat jaloissa, metsässä ja rakennusmateriaaleissa. Vanhin poika tietää jo, että talon yläpohjan puruihin on piilotettu Suomi-konepistooli. Nuotion vieressä kypsyvät katsikalla saadut hauet. Arska osaa syödä niin, että kala menee toisesta suupielestä ja ruodot tulevat toisesta. Pullo on halkopinossa piilossa. Yössä soi hanuri ja viuhuu nyrkki.

1950-luvulla juhannustalot ovat lapsia täynnä. Serkuksia, pikkuserkuksia, lehtolapsia, mitäpä niitä lajittelemaan. Potkitaan palloa, juostaan kilpaa, painitaan. Lautaseinät päällystetään pinkopahveilla. Martta haaveilee sisävessasta, mutta Pertti ei sellaiseen turhuuteen suostu. Ulkohuussin oveen hän suostuu veistämään sydämenmuotoisen aukon. Kirkonkylän urheilukentällä käydään Juhannuskisoja niin kuin myös aamuöisissä ladoissa.

1970-luvulla sisävessa vetää ja sähköt on saatu. Naapurit ovat lähteneet Ruotsiin kasaamaan Volvoja, mutta Pertti sinnittelee viljellen pientä maatilkkua, pitämällä neljää lehmää ja tekemällä talvisin metsähommia. Arska ampui itsensä viime marraskuussa heti, kun Jarska oli pitänyt lopettaa. Jälkeläisten LP-soittimessa lauletaan huonosti nukkuvasta porvarista. Siksi Pertti nukkuu huonosti. Seksi ja keskiolut ovat vapaita. Pallogrillissä tirisee porsaankyljys. Pontikkaa ei kannata enää keittää.

Pertti kuolee 1988 kesken puu-urakan. Martta jää asumaan taloa ja laajennusosaa yksin. Lapset, serkukset, pikkuserkukset ja lehtolapset ovat muuttaneet kaupunkeihin, lähteneet ravintolamuusikoiksi ja vaihto-oppilaiksi. Juhannuskavereina ovat räkättirastaat ja Esko Riihelän rauhallinen ääni. Lapsia ei kiinnosta remontoida taloa, jonka reaaliarvo on sen tunnearvo. Kunta asentaa Martalle kaiteet ja korkeamman vessanpytyn, että hän voisi asua talossa mahdollisimman pitkään. Muisti menee, juhannus voi olla vaikka joka päivä. 2009 kodinhoitaja löytää Martan keittiön lattialta.

Mutta nyt kannettavasta, vedenkestävästä kaiuttimesta soi Vesta ja loppuyöstä post-postmodernin ironisesti Ultra Bra, kun freelacerit ihmettelevät rintamiestalon seinillä olevia mustavalkokuvia. Keitä ovat nämä kaikki ihmiset? Miksi tuossa on mies ja hevonen? Miksi vessa ei vedä? Mikä on tämä outo haju kaikkialla? Onko seinäryijyssä mitään järkeä? Osaako kukaan soittaa hanuria? Onneksi pian pääsee takaisin kaupunkiin.