Blogit

Todellisuudesta tarinoin.

Heavya hanurilla hautajaissa – Musiikki on törkeä tunnesieppari

Blogit Kyrö 25.5.2018 10:59
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Nautin musiikin mieluiten yksin autossa, työhuoneella tai lenkillä. Kaksitoistatuhatta harmaantuvaa metallifania kuuntelemassa keski-iän ylittäneitä metallityöntekijöitä tuntui etukäteen ahdistavalta. Tuntia myöhemmin poljin jalkaa lattiaan Tanskan Pasi Rautiaisen, Lars Ulrichin lyöntien tahtiin.

Musiikki on törkeä tunnesieppari. Se lävistää puolustuksen, paljastaa inhimilliset heikkoudet, sivistyksen pintakuorrutuksen ja toimii aikakoneena. Kun Kirk Hammetin kitarasta kuuluivat tutut riffit, palasin lapsuuteen ja teini-ikään. Tunne- ja fyysiset tilat joiden en tiennyt enää olevan olemassa, iskivät pintaan. Tuli kylmiä väreitä, kyyneleitä ja määrittelemätön olemisen tila, joka oikeastaan hävettää jälkeenpäin. Missä ihmeessä kävin?

Tämä tapahtuu säännöllisesti lasten kevätjuhlissa. Vaikken tunnusta mitään uskoa enkä käy kirkossa, liikutus iskee kun Suvivirsi soi. Pätee muihinkin virsiin ja Finnhitseihin, joita on turha eritellä. Myös satunnaiset klassisen musiikin sävellykset aiheuttavat odottamattomia tunnereaktioita. Vuonna 2004 ajoin moottoritieltä ulos, kun radiosta tulleissa Kalevi Sorsan hautajaisissa soi Albinonin Adagio. En nähnyt kyyneleiltäni ja lumisateelta tietä.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu