Blogit

Todellisuudesta tarinoin.

Kulttuurinen samaistuminen

Blogit Kyrö 3.5.2018 10:46
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Lastenohjelman hahmosta tuli mieleeni, että olin kerran itsekin intiaani. Minulla oli sulkapäähine, jousipyssy ja vesiväriviivat poskissa. Kesämökin metsä toimi Pohjois-Amerikan Kalliovuorina, pellolla märehtineet lehmät olivat biisoneita ja hiekkatietä jurnuttaneet traktorit uudisraivaajien vankkureita ja rautahepoja. Vastustin valkoisen miehen maahantuloa ja 6-vuotiaana apassina ihmettelin kuinka kukaan voi omistaa maata.

Väkevimmät vaikuttajat elämäni ensimmäisten vuosien aikana olivat äiti, isoäidit ja sisko. Niinpä kiedoin pyyhkeen saunan jälkeen rintani päälle. Pidin sitä ainoana oikeana tapana, kunnes kävin saunassa isän tai isoisän kanssa. Vaihdoin pyyhkeen paikkaa ja keskustelun diskurssia saunaseuran mukaan.

Ala-asteella halusin olla neuvostokansalainen nimeltään Vladimir Krutov. Koetin saada 31-kiloiseen kroppaani punakoneen laitahyökkääjän tankkimaisen olemuksen. Halusin hänen nopeat ja pehmeät kädet ja laitakamppailuvoiman. Halusin puhua venäjää, kaipasin rinnalleni Makarovia ja Larionovia. En saanut CCCP-paitaa, mutta edes samanlaiset jääkiekkohanskat kuin Krutovilla.

Yläasteen ensimmäisellä luokalla näin särisevältä vhs-kasetilta kuinka pikkuinen mies paiskoi Chuck Norrisia Colosseumilla turpaan. Hän oli yhdysvaltalais-hongkongilainen kamppailulajitähti Bruce Lee, joka potki korkealle, puhui viisaasti ja oli ensimmäinen Hollywood-tuotannon pääroolin saanut aasialaistaustainen näyttelijä. Olisin ehdottomasti halunnut olla ensimmäinen vastaava suomalainen. Matkin Brucelta äännähtelyjä, retoriikkaa ja sivukiertopotkun.

Martina Navratilovalta nappasin rystylyönnin. Ritareilta sukkahousut ja miekan. Yhdysvaltain itärannikon juutalaiset vasta olivat ja ovat jotain. Mel Brooks, Jerry Seinfeld, Sarah Silverman ja kaikki muut epävarmuudesta itsevarmuutta tehneet tarkat ja pelottomat koomikot aiheuttivat väistämätöntä samaistumista. Maalaiset. Kumisaappaat, sään mukainen pukeutuminen, leivinuunissa haudutetut padat, pulla, ruskeakastike, kaappikello, moottori- ja raivaussaha, talkooapu. Ennen sotia syntyneet sukupolvet. Kahvit keitetään kotona -asenne.

Kaikkia samaistumisia olen törkeästi käyttänyt koulunpihalla, piirroksissani, mielikuvituksessani ja kirjoittamassani fiktiossa. Minäkertojina on ollut naisia, miehiä, lapsia, vanhuksia ja kaikenlaista tarkemmin määrittyvää. Oma minä on aina ollut huomattavasti vähemmän kiinnostava olio.

Päähine, sisään- tai ulospäin kasvavat sukuelimet, kieli, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, ennakkoluulot toisiamme kohtaan, ruokalajit, käsitykset taloudesta tai perheestä, maantiede, kulttuuri tai perimä eivät erota meitä. Ne yhdistävät. En samaistunut kuvaamieni hahmojen tai ryhmien etnisiin piirteisiin, karikatyyreihin tai stereotypioihin, vaan ihmisen taitoihin, tietoihin ja kykyyn lisätä omaa käsitystäni maailmasta. Napsin tarpeellisen omaan käyttööni ja toivottavasti siirrän jonkin palan omille jälkeläisilleni. Näin ihmiskunta ja kulttuuri on aina elänyt ja kehittynyt. Matkimalla, varastamalla, kärjistämällä. Uusi syö vanhan, sulattaa ja ulostaa. Lannoittaa. Kasvaa uusi sato, josta osa on väistämättä syömäkelvotonta. Ja allergiat lisääntyvät.