Hyödyllinen idiootti vai hyödyllinen nero – Kuka määrittää taiteilijan ja miksi

Kuka hyötyy siitä, että taiteilija julistetaan neroksi? Mistä matka alkaa ja mihin päättyy?

Profiilikuva
Blogit Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Karpaattien nero. Nicolae Ceaușescu. Tasapainoinen nero. Donald Trump. Elokuvan nero. Kim Jong Il. Diktaattorit nimittävät itsensä neroksi, että kansa tietäisi missä sijaitsee valtakunnan johtava ajatushautomo. Titteliä pelätään, sille nauretaan ja siitä tehdään nerolle liian vaikeita satiireja.

Kenen intresseissä on kutsua taiteilijoita neroksi? Kustantajalle kelpaa, että sosiaalisesti kyvytön törsilö on kansakunnan kipupisteiden väkevä näkijä, aikansa nero. Läheisiään kuin öljymaaliaan läiskivä taiteilija tavoittaa teoksissaan olemassaolon herkän visvan. Elokuvaohjaajan synkät aiheet ja kaiken raakakäsittely ovat osa pitkää jatkumoa, jonne vain nerolla on kurkistusreikä. Höpistään pienestä erosta nerouden ja hulluuden välillä, vaikka kummankin tautiluokitus puuttuu.

 

Kriitikko myötäilee kustantajan tai galleristin mainostekstiä ja lisää loppuun oman syväanalyysinsä. Kokonaisuus olisi kaivannut tiivistämistä/hiomista/rikastamista/kustannustoimittajaa, mutta jälleen kerran tekijä osoittaa taituruutensa reikäisen verkon kutomisessa. Nerokkaasti hän ui niin 7-vuotiaan kalastajan kuin 88-vuotiaan harmaakaihikon sieluun.

Eilen pitkissä kalsareissa ja virttyneessä t-paidassa työhuoneella nysvännyt luova sielu lukee teoksestaan kirjoitetut sanat ja luulee, että ne kertovat hänestä koska sen eron kriitikot ja taideinstituutiotkin hämärtävät. Harvoin näkee kritiikkiä, jossa todetaan että täydellinen teos, äärimmäisen keskinkertainen tekijä. Työhuoneeseen meni epävarma Erkki, ulos leimahtaa ylimielinen Yrjö. Neroksi julistettu ujokki luulee nyt omaavansa neron oikeudet.

 

Neron tärkeä velvollisuus on päästellä mielipiteitä totuuksina. Hänellä on varma näkemys Syyrian sotaan, teatterin kriisiin, soteuudistukseen, naisen asemaan, miehen asemaan, tuloeroihin, jätevesilakiin, pakolaiskriisiin ja taiteilijan tehtävään muuttuvassa maailmassa.

Eilen neron laiskuus oli laiskuutta. Nyt se on luovaa lepoa, joka vaaditaan jotta nerouden lopputuotteet syntyvät. Eilen hänen alkoholisminsa oli alkoholismia. Nyt se on pakoa demoneilta, jotka tekevät hänen taiteestaan erityisen. Nero puhuu muiden yli, ohittaa vähempiarvoiseksi luokittelemansa ihmiset, siteeraa omia teoksiaan ja niitä ylistäviä kritiikkejä. Neron toiminta-alue käsittää nyt kaikki maakunnat ja olemisen muodot, kun hän eilen oli riippuvainen bussiaikataulusta.

Kritiikki ravisuttaa neroa pahasti. Oli kyse kirjasta, näyttelystä tai tiskikoneen täyttämisestä. Nerolla ei ole ystäviä, nerolla on ylistäjiä. Alempiensa harteilta nero voi katsoa kaukaisuuteen ja maalata näkymän sanoin, vedoin, sävelmin. Alas nero ei näe, vatsa on tiellä ja rillit huurussa. Kun nero kohtaa toisen neron, muiden kannattaa poistua ravintolasta tai pukuhuoneesta. Pahinta nerolle on se, että hänen nerouttaan ei ymmärretä.

Älä ymmärrä neroa.