Maastohiihto ja Nina Hagen – Mihin yhtenäiskulttuuri katosi
Vuonna 1984 olympialaisia katsottiin koulun juhlasalissa. Yhtenäiskultuuri pakotti kaikki väritelevision ääreen.
Sarajevon olympialaisia katsottiin koulun juhlasalissa. Olimme tehneet siniristiliput ja opetelleet Porilaisten marssin. Vahtimestari työnsi väritelevision salin keskelle.
Sitä oli yhtenäiskulttuuri. Vaikka olisi halunnut opiskella kertotaulua tai kuunnella Nina Hagenia, oli seurattava Aki Karvosen etenemistä Jugoslavian metsässä. Oli heilutettava lippua ja himoittava ladulle.
Yhtenäiskulttuuri olettaa samojen asioiden kiinnostavan kaikkia. Olympialaiset, uunimakkara, lauluja sisältävät viihdeohjelmat ja talvilenkkarit. Vaihtoehtojen puuttuessa ainoa vaihtoehto kiinnostaa.
Neljännesvuosisadassa yhtenäisestä on tullut erinäistä. Jokainen poimii käyttöönsä haluamansa. Kirjoitan tätä metrossa puhelimellani. Välillä katselen näytöltä miesten väliaikalähtöä ja viestin atk-verkossa muiden hiihtointoajien kanssa.