Maastohiihto ja Nina Hagen – Mihin yhtenäiskulttuuri katosi
Vuonna 1984 olympialaisia katsottiin koulun juhlasalissa. Yhtenäiskultuuri pakotti kaikki väritelevision ääreen.
Sarajevon olympialaisia katsottiin koulun juhlasalissa. Olimme tehneet siniristiliput ja opetelleet Porilaisten marssin. Vahtimestari työnsi väritelevision salin keskelle.
Sitä oli yhtenäiskulttuuri. Vaikka olisi halunnut opiskella kertotaulua tai kuunnella Nina Hagenia, oli seurattava Aki Karvosen etenemistä Jugoslavian metsässä. Oli heilutettava lippua ja himoittava ladulle.
Yhtenäiskulttuuri olettaa samojen asioiden kiinnostavan kaikkia. Olympialaiset, uunimakkara, lauluja sisältävät viihdeohjelmat ja talvilenkkarit. Vaihtoehtojen puuttuessa ainoa vaihtoehto kiinnostaa.
Neljännesvuosisadassa yhtenäisestä on tullut erinäistä. Jokainen poimii käyttöönsä haluamansa. Kirjoitan tätä metrossa puhelimellani. Välillä katselen näytöltä miesten väliaikalähtöä ja viestin atk-verkossa muiden hiihtointoajien kanssa.
Aiemmin kaikki paitsi prinssit ja jaarlit ovat pidätelleet halujaan. Oli käytävä kirkossa, lähdettävä sotimaan, etsiydyttävä paperiteollisuuden palvelukseen ja tyydyttävä tarjolla olleeseen puolisoon. Nyt valinnanmahdollisuuksia on loputtomasti.
Yhtenäisyyden määrä on vakio. On vain erinäisiä yhtenäisyyksiä, joissa voi pysytellä joutumatta koskaan juhlasaliin väärään aikaan. Niin kuplat puhalletaan. Toisin ajattelijoita ei tönitä pois eikä heitä suljeta vankilaan. He päätyvät omiin kupliinsa.
Rehtori valitsi lapsille sen minkä oletetti kiinnostavan ja koulivan. Maastohiihdon ja kaalipuolukkasalaatin.
Keinoäly tuntee kiinnostuksemme ja suosittelee atk-verkossa meille sopivia asioita, esineitä ja tarinoita. 1984 peruskoululaitos ja rehtori valitsi lapsille sen minkä oletetti kiinnostavan ja koulivan. Maastohiihdon ja kaalipuolukkasalaatin.
Siksi käyttäjärekisterit ovat nykymaailman arvokkain resurssi. Tieto minun ja sinun kulutustottumuksista ja hakusanoista. Mitä suurempi erityiskulttuuri, sitä enemmän ääniä, tilaajia tai ostajia.
Algoritmit eivät vielä osaa laskea sitä mitä ihminen ei tiedä kaipaavansa.
Olympiaintoni se tunnistaa, mutta ei hiljalleen kasvavaa kiinnostusta Nina Hagenin tuotantoa kohtaan. Se ei syntynyt hakukoneen tai yhteisöpalvelun kautta vaan puolison cd-pyörylältä.
Keinoäly ei vielä tiedä, että katson parhaimmillaan Kate & Allie -tv-sarjan ensimmäistä kautta vhs-kasetilta. Sillä ei ole aavistustakaan kiinnostuksestani paikallislehtien yleisönosastokirjoituksiin. Mutta tämän kirjoituksen jättämän jäljen jälkeen keinoäly on asiasta enemmän kuin tietoinen.