Zaida Bergrothin Hyvä poika kiinnostaa maailmalla ja teki vaikutuksen Helen Mirreniin
Zaida Bergrothin toinen pitkä elokuva Hyvä poika ei löytänyt yleisöä Suomessa, mutta maailmalla se kerää kehuja ja festivaalipalkintojakin. Kolmisen viikkoa sitten se palkittiin Chicagossa.
Bergroth vieraili festivaaleilla, mutta paluulentojen järjestely oli hankalaa.
”Festivaalilta kerrottiin, että palkintojenjakoon kannattaisi jäädä. Jouduin kuitenkin lentämään Suomeen, koska Hyvä poika oli ehdolla Pohjoismaiden elokuvaneuvoston elokuvapalkinnon saajaksi”, Bergroth kertoo.
Hänen tuli olla sunnuntai-iltana valmiina puhelimen ääressä.
”Jos voittopuhelu olisi tullut, meidän olisi pitänyt tuottajan ja käsikirjoittajan kanssa hypätä heti Köpiksen koneeseen. Voittajalla oli maanantaiaamuna tiedotustilaisuus Helen Mirrenin kanssa.”
PNEP kuitenkin meni ennakoidusti Ruotsiin, Pernilla Augustin ohjaamalle Sovinnolle.
Hyvä poika on vienyt Bergrothia ympäri maailmaa, muun muassa Japaniin ja Toronton festivaalille, joka on Pohjois-Amerikan tärkein elokuvatapahtuma.
Suomessa elokuva sai hyvän vastaanoton – yksimielisemmin kiittävän kuin Bergroth uskalsi odottaa – mutta alle 10 000 katsojaa. Se ei ollut suuri yllätys, ohjaaja arvioi. Hän olisi toivonut enemmän, mutta tiesi aiheen vaikeaksi.
”Löysihän se oman, vaikka pienen yleisönsä, ja pitää pienistäkin yleisöistä huolehtia. Ruotsissa 15 000 koetaan ok-luvuksi art house -genressä, joten Suomen 10 000 kolkuttelee suhteutettuna samoissa. On osa ongelmaa, että Suomessa pienen yleisön leffaa ei jotenkin lähtökohtaisesti hyväksytä, vaan jokaisella elokuvalla on hirveä kansallisen elokuvateollisuuden pelastamisen taakka.”
Hyvä poika on iskenyt maailmalla hyvin. Joitain eroja kuitenkin on siinä, mikä naurattaa ja mikä ihmetyttää. Torontossa naurettiin kauhistuneina henkilöiden asenteille – kuinka nuori tyttö kehtaa sanoa aikuiselle naiselle, että olemme eri sukupolvea? Ruotsissa taas elokuvan suomalaisuuden ilmeisiksi merkeiksi nostettiin alkoholiin liittyviä kohtauksia – humalainen mies sekoilee ja niin edelleen – mikä huvitti ja vähän ärsytti ohjaajaa.
Kun tapasin Bergrothin Café Engelissä, hän kertoi työn alla on olevasta Angelasta. Se on elokuva stripparista, joka saa Jumalalta tehtäväkseen tehdä siskostaan tähden.
Elokuvaa käsikirjoittavat Kaarina Hazard, Leea Klemola ja Jan Forsström, joka kirjoitti myös Hyvän pojan sekä aiemmin Muukalaisen yhdessä J-P Valkeapään kanssa.
Angela sijoittuu osin ulkomaille. Mihin, se on hieman auki. Rahoituskuviot ovat vielä työn alla, mutta budjetti on joka tapauksessa suurempi kuin Bergrothin esikoisella, Skavabölen pojilla.
”Saksa on perinteinen yhteisrahoitusmaa, ja Ruotsista haemme myös kumppania”, Bergroth sanoo.
Puhuimme Ruotsin elokuvantekijöistä ja -tekemisestä, etenkin kiitetyistä nuorista kokeilijoista. Bergroth oli hyvin kiinnostunut Lisa Aschanin ja Ruben Östlundin uusista, vuolaasti kehutuista elokuvista, Apinatytöistä (Suomen ensi-ilta nyt perjantaina 4.11.) ja Playsta, josta jo kirjoitin SK:n saitille sen festivaaliesityksen alla.
”Tällaisia, hyvin omanlaisiaan elokuvia ei Suomessa oikein tehdä”, hän pohti.
Bergroth listasi muitakin odottamiaan uusia elokuvia. Eniten kiinnostivat Andrea Arnoldin epätavallinen Brontë-filmatisointi Humiseva harju, sekä Lynne Ramsayn (jonka Rat Catcher oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen) We Need To Talk About Kevin. Niitä on esitetty festivaaleilla, joissa hän on Hyvän pojan kanssa käynyt, mutta ei reissuilla yleensä ehdi katsomaan toisten elokuvia, valitettavasti.
Samana päivänä Hesarissa oli ollut vuoden kotimaisen elokuvan yleisömenestystä – ja sen laskua edellisvuoteen verrattuna – käsittelevä juttu. Tosiasiat ovat tosiasioita, mutta tietyllä tapaa artikkeli herätti kysymyksen.
”Miksi elokuvaa käsitellään mediassa arvostelujen lisäksi yleensä vain numeroina”, Bergroth pohti.
”Olisi kannustavaa, jos sisältökin voisi olla puheenaihe.”
Ja vastaavastI: ei ole kannustavaa, jos kirjoittaminen keskittyy niiden elokuvien sättimiseen, jotka eivät ole jostain näkökulmasta saavuttaneet tavoitettaan.
Hyvä poika kiertää maailmaa ja tekijät sen mukana. Viime viikonloppuna Bergroth kävi Espanjassa Seminci Valladolid -festivaaleilla ja pian vuorossa on Mannheim-Heidelbergin festivaali Saksassa. Marraskuun aikana elokuvaa esitetään lähellä ja kaukana, muun muassa Vilnan Scanoramassa sekä Intiassa Goalla.
Anna-lehdestä Bergroth bongasi PNEP-palkinnonjaon jälkeen jotain erityisen innostavaa. Helen Mirren oli katsonut PNEP-ehdokaselokuvat. Lehden mukaan näyttelijä kehui Hyvää poikaa sanoen, että haluaisi työskennellä sen ohjaajan kanssa. ”Ihastuin siihen, kuinka brutaali ohjaaja hän on naishahmoilleen”, Mirrenin kerrottiin sanoneen.
Jospa se vielä toteutuisi – ajatus ei ole lainkaan mahdoton.