Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Yön ritarin paluu -verilöyly: elokuvat ja tosielämän väkivalta

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 20.7.2012 11:12

Surulliset uutiset joukkomurhasta denveriläisessä elokuvateatterissa Yön ritarin paluun näytöksessä tuovat mieleen keskustelun elokuvien suhteesta tosielämän väkivaltaan.

1990-luvulla useammassakin pohjoisamerikkalaisessa murhatapauksessa puolustus yritti käyttää hyödykseen Oliver Stonen mediakriittistä elokuvaa Syntyneet tappajiksi. Sen sanottiin inspiroineen, siis sekoittaneen surmaajan/surmaajien päät, eli syy veritöihin olisi muka Stonen.

Briteissä James Bulgerin lapsimurhaajien väitettiin saaneen vaikutteita Child’s Play 3 -kauhuelokuvasta, jossa on tappava nukke. Koskaan ei tosin todistettu, että murhaajat olisivat edes nähneet elokuvaa – roskalehdistö ainoastaan sai vihiä, että toisen heistä isä oli vuokrannut sen.

Kellopeli appelsiiniin yhdistettiin brittilehdistössä tosielämän pahoinpitelyjä niin hanakasti, että ohjaaja Stanley Kubrick kielsi elokuvan esittämisen Iso-Britanniassa vuosikymmeniksi.

Presidentti Reaganin salamurhaa yrittänyt John Hinckley sanoi saaneensa ajatuksen tekoonsa Taksikuski -elokuvasta.

Elokuvaa on helppo syyttää. Elokuva on todellisuuden näköistä.

Mutta se ei ole totta.

Nuorisoa pidetään tietysti alttiina kaikenlaiseen. Median keskellä kasvaneille nuorille asia on kuitenkin selvempi kuin esimerkiksi isoäidilleni, joka kerran Die Hardin ammuskelukohtauksen televisiosta nähdessään toisteli ääneen mantraa: tämä ei ole totta, tämä on vain elokuvaa.

Kuinka sairas täytyy ihmisen olla, jotta hän ryhtyy uhreja satunnaisesti valitsevaksi joukkomurhaajaksi? Siihen kehitykseen ei yhden, sadan tai kymmenen tuhannen elokuvan katsominen riitä. Jotain muuta on aivan perustavanlaatuisesti vialla.

Medialla on tietysti vaikutuksensa tosielämään. Anders Breivik on tehnyt selväksi, ettei hänen teossaan ollut kyse vain yksittäisten ihmisten hengen riistämisestä, vaan julkisuudesta. Toisaalta Denverin tapauksella mässäillään paraikaa useissa medioissa. Hirmuteko myy, piste.

Verilöyly elokuvateatterissa on nähty ainakin Demonsissa ja Kunniattomissa paskiaisissa – molemmat mitä voimakkaimmin fantasiatarinoita.

Nyt se on nyt totta. Tätä kirjoittaessani kuolleita kerrotaan olevan 14 ja haavoittuneita ainakin 50 (BBC).

Joku syy sille on, että Denverin mielisairas valitsi juuri Yön ritarin paluun näytöksen, enkä lähde arvailemaan, mikä.

Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, että kyseisen elokuvan näkeminen olisi saanut häntä ryhtymään tekoonsa. Murhaaja avasi tulen keskiyön näytöksessä, eli perjantain juuri alettua: siis ensi-iltapäivän ensimmäisessä näytöksessä, eikä tästä uudesta Batmanista ollut ennakkoja.

Elokuva Yön ritarin paluu ei voinut hänen tekoonsa vaikuttaa, koska hän ei ollut voinut nähdä sitä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Syiden etsiminen väkivaltaleffoista on lillukanvarsia, kun verrataan sitä surmatöiden saamaan käytännössä välittömään mediajulkisuuteen ympäri maailmaa. Breivik toteaa sen tuossa ihan julkisesti.

Mikä myy, se kannattaa, eli käsittämättömien veritöiden uutisointi.

Tuli vain mieleen, että kun nämä Nolanin Batmanit ovat olleet hieman keskimääräistä synkempää ja ”syvällisempää” blockbuster-viihdettä, niin mahtaakohan tällaisilla tapahtumilla olla jotain vaikutusta Hollywoodissa tuotettaviin megaelokuviin. Eli jos seuraavina päivinä ja viikkoina vedetään liian tiukkoja yhteyksiä Batman -elokuvien sisällön ja nyt tapahtuneen välille siten, että Yön ritarin paluu kärsii siitä rahan tai maineen menetyksen muodossa, niin alkavatko studiot jatkossa suitsia tummimpia sisältöjä.

En usko, että näin käy, mutten pidä sitä mahdottomanakaan.

K.K. ei ole ainoa, joka täällä jankuttaa. Elokuvien katselua väkivallanteon aiheuttajana ei käy perusteleminen samalla maalaisjärjellä, joka oli valmis vannomaan, että aurinko kiertää maapalloa, koska senhän näkee silmilläänkin. Tämä on helppojen vastausten etsimistä. Ei ole myöskään johdonmukaista syyttää käyttäytymistä tarjonnalla: mitä tahansa on mahdollista väärinkäyttää. Ei liikalihavuuskaan johdu pikaruokapaikoista tai videovuokraamoiden karkkihyllyistä, vaan siitä, miten usein niillä asioi. Mitä innoituksen lähteisiin tulee, voidaan muistaa Mark Chapman, jonka John Lennonin ampumiseen johtanutta toimintaa ohjasi osaltaan fiksaatio Salingerin Sieppari ruispellossa -romaaniin. Ts. laukaisijaksi käy mikä tahansa voimakas kokemus. Polkupyörävarkaatkin VOISI sytyttää kipinän, koska jopa siinä on (ahdistavaa) väkivaltaa. Kokonaan oma kysymyksensä on, mikä lasketaan väkivaltaelokuvaksi ja mikä ei, ja kuka tuon määrityksen tekee. Niinpä elokuvien väkivaltaisuuden kauhisteleminen on hedelmätöntä, sen sijaan pitäisi kauhistella itse väkivaltaa, miten sitä käsittelemme ja miten siitä puhumme.

Huh mitä tekstiä. rambenilla tuntuu olevan aika pimeä mielikuvitus, kun on keksinyt noin paljon synkkyyttä ja väkivaltaa yhteen kirjoitukseen. Toivottavasti hän ei omista asetta. Pelottavaa.

”Hope is lost”, ”faith is broken” ja ”a fire will rise” kuuluttaa YÖN RITARIN PALUUN traileri, ja ensi-illassa Baneksi pukeutunut mies toteuttaa joukkomurhan. POLKUPYÖRÄVARKAASSA yksityiskohtaisesti esitetty rikoksen toteuttamistapa on edelleen yleispätevä ja käytössä kaikkialla. Epäilemättä näillä trailereilla ja elokuvilla on ollut vaikutusta (elokuvan kopiorikosvaikutus on tunnettu yli sadan vuoden ajan), mutta niin on tuhansilla muillakin asioilla. Murha on ollut draaman perusaihe antiikin Kreikasta alkaen, ja vain hullu käsittää järkyttävän tarinan toimintaohjeeksi.

Pahuus näyttää jatkuvasti kiehtovan.

Missä ja milloin tahansa aihe otetaan esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko puolustamaan ”räminää ja räiskettä”. Tämän joukon painajaisuni näyttää olevan pelko että väkivaltaviihde loppuisi kaikki aseet kiellettäisiin ja että ihmiset ja kansat saisivat elää turvassa.

On kuitenkin päivänselvää, että tämän saman joukon marginaaliyksilöt toteuttavat saamiaan oppeja myös käytännössä. Eihän siinä ole edes epäilyksen sijaa.

Kun elokuva on edes kohtuullisen hyvin tehty, sen katsomiseen eläydytään ja sankariin useimmiten samaistutaan. Siitä ei ole enää kovin pitkä askel siinen että ”sankaruus” jää päälle elokuvan päätyttyä.

Nämä ”sankaritekojen” suorittajat näyttävät olevan tämän suuren pahuudenpuolustajajoukon sukulaissieluja.

Valitettavasti.

Missä ja milloin tahansa kun tapahtuu järkyttävä veriteko, esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko osoittamaan sormella elokuvia, pelejä ja muuta populaarikultturia, johon kyseisillä suoraselkäisillä moralisteilla on harvemmin mitään omakohtaista kokemusta. Musta/valkoihmisen tarve etsiä yksinkertaisia ja selkeitä syyllisiä maailman monimutkaisiin ongelmiin on universaali.

Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa on todella paljon räminää ja räiskettä, ja ihmisiä tapetaan enemmän kuin Hollywoodin toimintaelokuvassa keskimäärin. Nipottajien mielestä myös nämä elokuvat tulee poistaa, jotta maailmasta tulee kerralla hyvä paikka.

Todellisuudessa tällaista arvottamista ei ole mahdollista tehdä. Rajanveto on käytännössä mahdotonta. Sam Peckinpahin Hurja joukko, Coppolan Kummisetä-elokuvat, Komisario Palmut, jne. Näissä elokuvissa on väkivaltaa, ja vaikka nipottajat saivat vuonna 1987 Suomeen videosensuurilain, jolla yrittivät kieltää väkivaltaisia leffoja, tuloksena oli totaalinen pannukakku joka ei muuttanut maailmaa piiruakaan kivemmaksi.

Jos maailmasta poistetaan kaikki aseet, ihmiset alkavat hakkaamaan toisiaan nyrkeillä. Ja sitten elokuvantekijät tekevät elokuvia nyrkkitappeluista, sillä taide kuvaa aina maailmaa, ei toteuta sitä.

Julma väkivaltafiktio on suosittua Japanissa, jossa väkivaltarikollisuus on poikkeuksellisen vähäistä. Hitlerin Saksassa ja Stalinin Venäjällä kauhuelokuvia ja väkivaltafiktiota ei suosittu.

TuomahsH: ”Jos maailmasta poistetaan kaikki aseet, ihmiset alkavat hakkaamaan toisiaan nyrkeillä. Ja sitten elokuvantekijät tekevät elokuvia nyrkkitappeluista, sillä taide kuvaa aina maailmaa, ei toteuta sitä.”

Totta, mutta hakkaaminen ei ehkä edes ole osuvin allegoria. Ne jotka kioskin kulmalla hakkaavat, hakkaavat. Heidän nyrkkijuttuihinsa lienee väkivallanteoilla lievin vaikutus.

Nipotan: ”Missä ja milloin tahansa aihe otetaan esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko puolustamaan ”räminää ja räiskettä”. Tämän joukon painajaisuni näyttää olevan pelko että väkivaltaviihde loppuisi kaikki aseet kiellettäisiin ja että ihmiset ja kansat saisivat elää turvassa. On kuitenkin päivänselvää, että tämän saman joukon marginaaliyksilöt toteuttavat saamiaan oppeja myös käytännössä. Eihän siinä ole edes epäilyksen sijaa.”

Kuten nimimerkki TuomasH totesi, Suomessa oli (kiistatta länsimaiden tiukin!) videolaki 1987-2000. Väkivaltarikollisuuteen se ei vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, joten se mallioppimisesta: piste.

”Päivänselvät” fetissi-masturbaatiot siitä miten mallioppiminen johtaa verilöylyihin on merkillistä, mutta varmaankin tyydyttävää.

En ole ehdottanut muutoksia käytäntöihin koska tiedän että se on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Jos nämä pahuuden puolustajat sen oivaltaisivat niin he voisivat yhtä hyvin olla hiljaakin koska tietäisivät,. ettei heidän intohimojensa kohteita mikään uhkaa.

Mitä seksuaalisuuteen tulee, sehän seuraa meitä kaikkialle…on aina läsnä. Kalle ei tainnut olla tietoinen siitä että nuoren miehen seksuaalisuus voi harhautua väärään suuntaan sillä hetkellä kun ensimmäinen siemensyöksy tulee. Se on kokemuksena sen sorttinen että se halutaan kokea uudelleen…ja uudelleen.

Silloin etsitään tai kehitellään olosuhteet joissa se ensimmäinen ”kuti” tuli. Jos se tuli väärässä paikassa niin ”luoja” poikaa armahtakoon. Onneksi nykyään vapaan seksuaalisuuden aikana se useimmiten sentään tulee ”oikeassa” paikassa?

Kolumnistilla näyttää kuitenkin olevan nuoren miehen ehdoton oikeassaolemisen tarve.

Nipottajalla näyttää olevan vanhan henkilön ehdoton toisten tuomitsemisen tarve. Niin näppärästi hän niputtaa kanssaan eri mieltä olevat ”väkivallan rakastajiksi” ja ”pahuuden puolustajiksi”, ja hurskastelee sitten Kinnusen mielipiteiden oletetuista ehdottomuuksista. Peiliä kannattaisi katsella vähän useammin.

Nuorella toimittaja Kinnusella ei ole kirjoitustensa puolesta mitään hävettävää. Tämä sama elokuvaväkivaltakeskustelu on käyty jo vuosien ajan, eikä elokuvia mallioppimisesta syyttävät ole edeleenkään onnistuneet esittämään todistettua ja pätevästi perusteltua mielipidettä argumentilleen. Kaikki ovat oleet samaa PÄIVÄNSELVÄÄ todistelua, jossa elokuvien sanotaan vaikuttavan ihmisen käytökseen ja tekoihin, koska se nyt vaan on niin päivänselvää. Mitäpä siitä, vaikka kaikki asiantuntijat ovat eri mieltä. Nehän voi aina ohittaa, jos eivät satu osumaan yksiin oman ehdottoman maailmankuvan kanssa.

Kolme päivää sitten amerikkalainen James Holmes pukeutui Batman-elokuvan roolipukuun (oli varmaan katsonut kaikki Batman-elokuvat sitä ennen), värjäsi tukkansa punaiseksi Ja ”teurasti” elokuvateatterissa 12 viatonta ihmistä kunnes ase meni jumiin. Yksi oli 6-vuotias tyttö.

Ellei tämä ole päivänselvää, en tiedä mitä TuomaH:n korvien välissä liikkuu vai liikkuuko mitään?

Sensuuritoimillako muka kitkettäisiin ihmiskunnasta väkivaltaisuus pois?

Hieman ihmettelen mitä 6-vuotias lapsi teki puolen yön aikaan alkanutta elokuvaa katsomassa jonka USA:nkin ikäraja näkyy olevan PG-13.

Mutta toisaalta yhtä hyvinhän joukkosurmaaja olisi voinut lampsia lastentarhan pihalle / kouluun / nuorisoleirille jne.

Pidetään kuitenkin mielessä, että huomattavan todennäköisemin tämä samainen lapsi olisi voinut kuolla liikenteessä. Ei kukaan kuitenkaan ole autoja kieltämässä.

Yön ritarin paluun Banen linkittäminen Coloradon massamurhaajaan on tosiaan kömpelöä, kuten K.K. hyvin perusteli. Sen sijaan Heath Ledgerin Jokeria, Yön ritarin (2008) pääpahista, pidän itse(kin) ampujan mahdollisena esikuvana.
(Sivusin asiaa myös arvostelussani: http://thezetareviews.blogspot.fi/2012/07/the-dark-knight-rises-2012.html )

Mutta asiat eivät tietenkään ole koskaan niin mustavalkoisia. Ihmisen pitäisi olla todella vähän kokenut ja taide-/mediakasvatuksellisesti kouliintumaton, ja ehkä myös kehitykseltään jotenkin häiriintynyt, jotta hän inspiroituisi esim. Taksikuskista tai juuri näistä Nolanin Batmaneista niin sairaalla tavalla kuin nk. väkivaltaelokuvien vastustajat esittävät. En ole itse väkivaltaelokuvien suurkuluttaja, mutta ymmärrän, että taide vaatii toisinaan tiettyjä ratkaisuja tietyn sanoman esiintuomiseksi. Kunniattomien paskiaisten verilöylyt eivät kuitenkaan välttämättä juuri ohjaaja Tarantinon kieli poskessa -tyylin takia vaikuta kehen tahansa katsojaan samalla tavalla kuin Nolanin Batmanien tosikkomainen väkivalta. Raakuuksien kuvaamisessa olevat nyanssit ovat moninaiset.

Ehkä ikärajojen sijasta pitäisi yksinkertaisesti ottaa käyttöön systeemi, jossa jokaisen kansalaisen henkinen terveys ja sietokyky testattaisiin ajoittain ja koodattaisiin henkilökorttiin tai passiin. Ilman riittävää henkistä tasoa aikuinen tai lapsi ei pääsisi elokuvaa katsomaan, saati edes kämpästään ulos. Näitä passeja tai kortteja varten tarvittavia lukulaitteita määrättäisiin joka ovelle ja joka laitteeseen autosta pleikkariin. Siinäpä muuten Suomelle seuraava Nokia: kun kaikki tarvitsevat näitä lukulaitteita, henkisen tason määritteleviä psykologeja ja koodikortteja, niitä tarjoavalle taholle sataa fyffeä ”ovista ja ikkunoista”.

Eihän sensuurista ole lääkkeeksi, enkä ole sellaista ehdottanut. Netistä löytyy kuitenkin kaikkea myös murhanhimoisille ja heidän sielunkumppaneilleen.

Sirun korvien välissä näytti syntyneen sellainenkin neronleimaus, että oli tytön oma syy kun kuoli. Sellaisiakin ajatusmaailmoja maa päällään kantaa.

Huh…tulee kylmät väreet…

Nipotan: en syyllistänyt lasta kamalasta kuolemastaan, mutta aamuyöllä 6-vuotiaiden tulee olla nukkumassa eikä leffaensi-illassa katsomassa isän/isoveljen (?) kanssa Batmania.

Ai mitä minun korvien välissä liikkuu? Eikö nipottaja muka tiedä, kun kerran osaa noin absoluuttisen tarkasti julistaa mitä Coloradon ampujan, Kalle Kinnusen ja nyt myös Siru_S:n päässä pyörii. Skarppaa vähän.

Sillä pointti on juuri tässä. On äärimmäisen vastuutonta – ja viime kädessä suorastaan vaarallista – keksiä rikoksentekijöiden teoille yksinkertaisia selityksiä, varsinkin silloin kun ne selitykset vaikuttavat ilmiselviltä. Sillä jokainen ymmärtää, että tällaisten järisyttävien tekojen taustalla on aina todella monimutkaiset psykologiset kuviot. Breivik ei ampunut norjalaisia nuoria, koska luki äärioikeistolaisia blogeja. Pekka Gerdt ei räjäyttänyt Myyrmannia, koska luki pommiforumia. Eikä coloradolainen aseenkantaja ampunut ihmisiä, koska kenties näki Batman-leffoja (Nipottajan arvaus). He tekivät sen syistä, joita en edes ala arvailemaan, koska en tiedä. Kukaan ei tiedä. Nipottaja ei tiedä. Hän arvaa.

Ihmisten kipeiden tekojen selittäminen yksinkertaisilla malli-teko -kaavoilla on lisäksi äärettömän loukkaavaa kaikkia mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, sillä se antaa ymmärtää ettei esim. koko ikänsä skitsofreniaa sairastavalla tai persoonallisuushäiriöisellä ole muuta vikaa kuin pieni napsahdus päässä.

Mutta nipottajat tietää. Pienestä viestinpoikasesta hänkin näki ja julisti saman tien, että Siru_S on lapsen kuolemasta riemuitseva ihmishirviö.
Totisesti maa päällään kantaa kaikenlaisia ajatusmaailmoja ja toisilla se oikeassa olemisen pakkomielle menee kaiken suhteellisuudentajun ja korrektiuden edelle.

Kun juttu meni juupas-eipäs- tasoiseksi niin sain oivallisen tekosyyn lopettaa tähän.

Näitä luetaan juuri nyt