Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ylen Ihmebantu on kopio brittisarjasta Jam

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.6.2009 08:59

Viime lauantaina alkanut Ihmebantu -sketsisarja on kiinnostava kokeilu usein kovin lattean suomalaisen televisiohuumorin saralla. Harmi vain, että sarjan visuaalinen ilme, äänimaailma ja sketsien tyyli on jäljitelty suoraan brittisarjasta Jam.

Pidin Ihmebantussa sen rohkeudesta olla erilainen, mutta ei se ensimmäisellä jaksollaan kummempaa vaikutusta tehnyt.

Jam puolestaan on loistava. Arvostellessani sen vuonna 2003 Nöjesguideniin kirjoitin pikimustasta huumorista, mikä nyt vähän harmittaa. Ei siinä ole huumorista kyse. Jamin ei ole tarkoitus naurattaa, vaan hämmentää ja häiritä, jäädä kiusaamaan. Käsikirjoittaja Chris Morrisin visio on kirkas.

Ihmebantu pyrkii samaan – ainakaan useimmat vitsit eivät naurata. Aika monissa sketseissä venyteltiin yhtä keskinkertaista ”surrealistista” eli hupsua (okei, myös makaaberia tai irvokasta) ideaa loputtomiin.

Useimmissa Jamin sketseissä ihmiset joutuvat noloon tai outoon tilanteeseen jonkin sisäisen pakkonsa vuoksi. Mies yrittää itsemurhaa pudottautumalta yhä uudelleen ensimmäisen kerroksen parvekkeelta, kun ei uskalla korkeammalle – 40. kerroksesta hypättyä ei voisi enää muuttaa mieltään.

Toinen ostaa savukkeita aseella uhaten. Kolmas menee naimisiin itsensä kanssa. Ja naisella on kiperä fysiologinen huolenaihe.

Kaikki on toteutettu viileästi, jopa uhkaavasti. Ahdistavan pinnan alla on ravistelevia kysymyksiä modernista elämästä: sivistyksestä, tapakulttuurista ja ihmisten kuvitelmista kyetä kontrolloida maailmaa ja itseään. Kaupankäynti- ja lääkärisketseillä Morris näyttää, että joskus ”terve järki” ja tiede ovat paradoksaalisesti itsepetosta ja älyllistä epärehellisyyttä. (Harmi, että Youtubessa on aika vähän Jamia, lähinnä pimeimpiä juttuja.)

Suosikkini Jam-sketseistä on kuitenkin perinteisen nyrjähtänyt tarina nöyryytetyksi tulemisesta: mitä tehdä, kun uusi televisio vuotaa liskoja?

Erityisen omintakeista Jamissa oli paitsi asenne, myös tyylikkäästi piinaavat musiikkivalinnat sekä huuruinen visuaalinen tyyli, jotka on Ihmebantuun matkittu huolella mutta esikuvaa myöntämättä. Hidastukset ja muut kuvaefektit, valvontakamerakuvat ynnä muu ovat selkeästi ihan samaa kauraa, puhumattakaan siitä, miten siirtymät sketsistä toiseen on toteutettu. Kameralle eli katsojalle jutellaan suoraan. Ja välillä sketsit ovat kuin tavanomaista ajankohtaisohjelmaa, vaikka aihe on todella kipeä.

Ihmebantun sketsien ideat sinänsä ovat varmaan omia, mutta esikuvasta ei voi niidenkään osalta erehtyä.

Jam valmistui vuonna 2000. Se esitettiin Channel Fourilla keskellä yötä, ja silti siitä kertyi rutkasti valituksia. Ei ihme, kun heti ensimmäinen jakso alkaa näin. Ihmebantun alkuun oli keksitty hölmömpää sekoilua.

Suomen televisiossa Jamia ei ole nähty, eikä kai muuallakaan Iso-Britannian ulkopuolella. Puhuin asiasta joskus erään Subtv:n työntekijän kanssa, joka kertoi, että Jamin runsaasti eri esittäjien poppia ja ambientia sisältävän ääniraidan oikeudet on maksettu vain Britteihin, joten ulkomaanoikeuksien hankkiminen niihin tulisi mahdottoman kalliiksi ja hankalaksi.

Linkittämistäni Youtube-jaksoista saa Jamista vain harmaan aavistuksen. Jaksot ovat yhtenä pakettina toimivia kokonaisuuksia. Koko kuusiosaisen sarjan sisältävä britti-dvd maksaa Suomeen tilattuna kymmenisen euroa.

Ihmebantu lauantai-iltaisin TV1:llä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

No, kuten tässä keskustelussa on jo mainittukin, ei kukaan tiennyt, eikä moni siitä enää välitäkään, ettei Julmahuvikaan ollut täysin ”originelli” – Brass Eye / Today’s show.. Odotellaan nyt ihan rauhassa siihen että koko sarja on nähty ja arvostellaan sitten. Tai sitten voi katsella kummelin uusintoja kun ne nyt eivät ainakaan ole kopioitu yhtään mistään.

Minusta Ihmebantussa on tyylillisesti paljon samaa myös Mennen tullen -minisarjan kanssa, joka on siis Julmahuvi-ryhmän omaa käsialaa, ja ilmestyi vuonna 2000. Se ei tosin ole sketsisarja, mutta samalla tavalla siinäkin on varsin rohkeasti yhdistelty eri tyylisuuntia, ja saatu aikaan positiivisella tavalla häiritsevä kokonaisuus.

En ole katsellut Jam:ia noita linkkejä enempää, enkä voi siis väittää, etteikö Ihmebantu olisi tyylillisesti lähes identtinen sen kanssa. Halusin vain muistuttaa, että Julmahuvi-tyypit ovat kyllä tehneet tyyliltään (ei niinkään sisällöltään) vastaavanlaista ohjelmaa jo samoihin aikoihin, kun Jam:ia on tehty.

Onko brittiläinen komediasarja ”Snuff box” tuttu kirjoittajalle?

Mielestäni kakkosjakso jo seisoi omilla jaloillaan, vaikka joo, jam vaikutteita oli läsnä jossain määrin, mutta kyllä nyt viimeistään artikkelin otsikko tuntuu aiheettomalta.

Todella hämmentävä keskustelu, itse en ainakaan näe sarjojen välillä mitään
yhteyttä, eikä kyllä tässä artikkelissa/keskustelussakaan ole kovin montaa
konkreettista esimerkkiä näistä ”yksi yhteen kopioiduista” ideoita näkynyt.
Ihmebantu on tähänastisen perusteella sekä rakenteeltaan että sisällöltään
huomattavasti monimutkaisempi ja monikerroksisempi kuin melko tylsä ja
ennalta-arvattava Jam (ja samaten tekninen toteutus aivan eri maailmasta).
Makuasioita ehkä, mutta meikäläiselle yhdessä Ihmebantun jaksossa oli
enemmän ideoita kuin koko Jamin tuotantokaudessa. Parasta tv-ohjelmaa
kymmeneen vuoteen, tekijöille kiitos!

No tuotanoin… aika tyypillistä (joskin keskikertaista huonompaa) Julmahuviahan tää näyttää olevan, Jamista en mitään tiedä.

Katsoin noita Jamin pätkiä tuolta youtubesta ja ei ne minun mielestäni ollut kovin samanlaisia kuin Ihmebantu. En oikeastaan ymmärrä edes mitä väliä sillä on. Jos Ihmebantu toimii niin kuin se on tarkoitettu niin hyvä. Eka jakso toimi ainakin ihan mukavasti. Kinnusen Kallella on tainnut olla sellainen olo kuin olisi jotain itse tuottanut kun saa opettaa suomalaisille brittiläisestä huumorista. Se on samanlainen juttu kuin se kun kaksi kymmenvuotiasta poikaa on elokuvateatterissa. Toinen pojista on nähnyt elokuvan jo aiemmin ja toinen katsoo sitä ensimmäistä kertaa. Aina kun on tulossa joku erityisen hieno ja toiminnantäyteinen kohtaus toinen pojista mainostaa ennakkoon jo että kohta tulee hieno kohtaus ja melkein selostaa jo koko kohtauksen pilalle. Samanlaisia piirteitä tuntuu olevan joissakin aikuisissa.

nimimerkit h ja paise: On ikävää, jos blogikirjoituksestani syntyy vaikutelma jonkinlaisesta pätemisestä. Ja on todella harmi, ettet ole päässyt nauttimaan Jamista. Dvd:n saa kuitenkin kotiinkannettuna Iso-Britanniasta edullisesti, suosittelen jos Ihmebantu kolahtaa.

Kuten jo totesin, YouTubesta löytämistäni Jam-näytteistä ei ehkä täysin huomaa samankaltaisuutta, enkä sentään kokenut aiheelliseksi uhmata tekijänoikeuslakeja lataamalla sinne Jam-näytteitä dvd:ltä. Jos havintoni todenperäisyyttä jotenkin pitäisi todistella (vaikka pätemiseksi sekin tietty menee), niin ehkä nämä pikagooglauksella vastaan tulleet kovin samankaltaiset – monet jo ennen blogitekstini julkaisua tehdyt – havainnot antavat vihiä siitä, että kaikki Jamia nähneet yhdistävät sen välittömästi Ihmebantuun:

http://murobbs.plaza.fi/tv-sarjat-elokuvat-ja-musiikki/584763-ihmebantu-la-klo-22-30-a.html

http://samizdat.info/kuva/2009/05/julmahuvin-seuraava-proggis-jam/

http://www.elitisti.net/forum/index.php?showtopic=7333

http://www.stealthunit.net/message.aspx?intBoardID=3&intMessageID=502897

http://www.fi-reggae.com/read.php?10,205040,page=8

http://hahahb.blogspot.com/2009/05/ihmebantun-esikuva.html

Kärjistin vähän tarpeettomasti. Kyllä minullakin ensimmäiseksi tuli mielleyhtymä
Jamiin, mutta kun sitten vertasin sarjoja rinnakkain, huomasin että se perustui
lähinnä pintapuoliseen muistikuvaan (”mustaa huumoria ambient-ääniraidalla”),
eikä kestänyt lähempää tarkastelua (vrt. esim. nimimerkki Pernin huomiot yllä,
ja erittelyä voisi jatkaa).

Viimeistään eilen esitetyn viidennen jakson jälkeen näyttää mielestäni selvältä,
että vaikka tekijät olisivat Jamista inspiroituneetkin (kuten muuten myös sarjan
teemasivulla YLE:n Elävässä arkistossa annetaan ymmärtää), Ihmebantu seilaa
parhaimmillaan aivan omilla vesillään.

Kaikki linkit pohtivat Jam/Ihmebantu asiaa esimainonnassa annettujen klippien perusteella. KK kirjoitti toteamuksensa ensimmäisen jakson perusteella, jonka kohdalla oli jo selkeästi nähtävissä että teoksilla on yhteys muttei kyse ole kopioinnista (jota olisi vielä teaser clippien kohdalla voinut väittää). Clipit ovat kuitenkin murto-osa sarjan annista ja nyt 5 jakson jälkeen Jam vaikutteita siellä täällä on, mutta olisi jo ahdasmielistä väittää että kyse olisi kopioinnista. Nyt olisi tärkeää voida purkaa ennakko-oletuksensa ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Tosin tämähän on erittäin suuri oire suomalaisessa kritiikissä; ”minä tiedän – asia on näin” -asenne. Tässä kohtaa se vain särähtää entistä pahemmin koska kun teoksesta oli nähty 1/7 osa kiirehtivät jo tietyt tahot todistamaan näkemyksellisyytensä hataran mielipidetekstin muodossa.

Toivon ettei netissä levinneet ennakko-oletukset ole sumentaneet liian monen ihmisen mieltä ja estä ihmisä nauttimasta tästä hienosta sarjasta!

Noin yleisesti ottaen: mikä viihteeksi (tai edes taiteeksi, sen puoleen) laskettava teos EI nojaisi ja rakentaisi aiemmille teoksille? Toki aina silloin tällöin ilmeentuu avainteoksia, sellaisia, jotka ottavat askeleen sivuun ja avaavat uuden polun. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia ja sellaisten itsetarkotuksellinen tuottaminen johtaa helposti hysteeriseen ja maneeriseen sisällöttömyteen, temppuiluun ajatuksella uutuutta uutuuden vuoksi.

Jam saattaa silti hyvinkin olla tällainen avainteos, mutta sen seuraajat eivät vähennä sen arvoa ja hienoa että niitä syntyy. Ihmebantu, vaikka olisikin Jamista inspiroitunut, on hienoa, ajattelua herättävää tv-viihdettä, joka hallitsee käyttämänsä kielen nautittavasti.

Mielestäni ajatus tuollaisesta jokakertaisesta täydellisen originaaliuden vaatimuksesta, mitä Kalle Kinnunen tässä rivien välissä peräänkuuluttaa, on yksinkertraisesti hieman hymyilyttävä, sellainen ”jippii – bongasin, olen nero” asia, joka estää tarkastelemasta teosta omana itsenään, omassa yhdeydessään, suhteessa omiin esikuviinsa.

kp: ”Mielestäni ajatus tuollaisesta jokakertaisesta täydellisen originaaliuden vaatimuksesta, mitä Kalle Kinnunen tässä rivien välissä peräänkuuluttaa, on yksinkertraisesti hieman hymyilyttävä, sellainen ”jippii – bongasin, olen nero” asia, joka estää tarkastelemasta teosta omana itsenään, omassa yhdeydessään, suhteessa omiin esikuviinsa.”

En esitä moista ”täydellisen originaaliuden vaatimusta”. Ihmebantun ensimmäistä jaksoa katsellessani minusta tuntui, että touhu on Jam-henkistä ja sen näköistäkin, mutta ei niin linjakasta, saati yhtä ajatuksia herättävää. Fiilis oli enemmän ”oho, onpa kovin samankaltaista, vaan ei lainkaan yhtä terävää, onpa sääli” kuin että samankaltaisuuksien bongaaminen olisi minua jotenkin ilahduttanut.

Ihmebantua tässä esikuvakeskustelussa puolustavien tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että asia voisi tosiaan olla mielestäni vilpittömästi näin. Tuollainen henkilökohtaisuuksiin menevä viisastelu, että kokisin jotain lapsellisia voittajatunnelmia yhtäläisyyksien havaitsemisesta ja että pelkäisin Jamin arvon jotenkin laskevan Ihmebantun vuoksi, on omalla tavallaan myös vähän koomista. Hoh hoijaa.

Toisin sanoen: ei se minua lainkaan haittaa, että Ihmebantu jäljittelee Jamia. Se on tosiasia. Ja omasta mielestäni Ihmebantu jäi esikuvasta kovasti jälkeen. Se on tietenkin sääli.

Ja kyllä, kirjoitin vaikutelmasta tänne blogiini nähtyäni vain yhden jakson sarjaa. Miksi en? Vaikutelma oli tarpeeksi vahva ja keskustelua on herännyt muidenkin sekä Jamia että Ihmebantua nähneiden osalta. Kaikkiko me vain rehvastelemme bongauksellamme? Jos olisikin niin, että tietyt yhtäläisyydet ovat pikkaisen liian ilmiselviä sivuutettaviksi?

Toinen jakso Ihmebantua ei sekään erityisesti koskettanut, ja sen jälkeen en ole jaksanut palata sarjan pariin. Ehkä katson sitä uusin silmin dvd:n aikanaan ilmestyttyä. On toki ilahduttavaa, että joku yrittää tehdä Suomessa erilaista sketsisarjaa.

Keskustelu jatkuu yhä! itse en ole koskaan väittänyt etteikö bantu olisi hyvinkin jam-vaikutteinen, mutta kuten täällä on jo todettu, huomio on osuva, mutta sarjan leimaaminen on yhtä kiinnostavaa kuin havaita että gangsteri-maailmasta kertovat elokuvat ovat usein aika samanlaisia, toki näinkään ei tietenkään tarvitsisi olla. Mutta onhan siinä se etu että jamin ystävät löytävät bantun ja toisin päin.

No Kalle. Mitäs pidit koko touhusta? Nyt kun koko sarja tuli ulos.

Kommentoidakseni ajan kulumisesta välillämme välittämättä – ongelma ei ole todellakaan se, että ihmebantu kopioi, vaan se, että minkä se kopioi, se kopioi huonosti. Jamin tunnelman mahtavuus johtuu jaksojen ja tuotantokauden läpi käyvästä, rikkomattoman painostavasta tunnelmasta, josta yksikään punchline ei täysin vapauta, kun taas Ihmebantussa tunnelmaa tulee vain aina välillä, ja se ei ehdi alkaa hallita, häiritä – se ei ryömi ihon alle. Vahvinta ihmebantussa on toisaalta monet perinteisen sketsikomedian tyylillä tehdyt mediaparodiat ja erityisesti ihan omalla tyylillä toteutetut monologit, jotka toimisivat paljon paremmin jossain muussa kontekstissa.

No olipas siinä taas itsetunto-ongelmista potevan kriitikon kommentti.
MINÄ TEIN JO 2003 arvostelun Jam-ohjelmasta Nöjesguideniin. HÄNHÄN se tässä
se subjekti on. Naurettavaa. Osta tutti ja lupsuta sitä.