Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Yle ja Suomi osatuottajana kansainvälisesti vuoden parhaaksi valitussa elokuvassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.12.2013 08:21

Indonesian 1960-luvun puhdistuksista ja väkivallan jatkumosta kertova The Act of Killing on tiivistunnelmainen ja merkillisellä tavalla koskettava dokumentti. Tammikuussa se saa erittäin todennäköisesti Oscar-ehdokkuuden.

Myös itse Oscarin nappaamisen mahdollisuus on korkea. Joshua Oppenheimerin elokuva on saanut kansainvälisesti poikkeuksellisen vastaanoton, ansiosta. Maailman johtavan vakavamman elokuvalehden Sight & Soundin asiantuntijaäänestyksessä se valittiin vuoden parhaaksi.

Suomalaisten ei ole tarvinnut odotella The Act of Killingiä. Sen pääsi näkemään syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa-festivaaleilla valkokankaalta.

Mutta jo marraskuussa se esitettiin valtakunnallisesti ja maksuttomasti Ylellä. Koko kansalle.

Yle-suhde on usein koetuksella. Ylellä on osaavaa uutis- ja kulttuuritoimitusta. Kuluvana vuonna olen kuitenkin lukenut sosiaalisen median kautta kiusallisen suuren määrän kelvottomia uutisjuttuja Ylen nettisivuilta.

Maakuntatoimitukset ovat vääntäneet käsittämättömiä tarinoita energiahoidoista ja Yle Puheessa melskattiin kivihoidoista. Sähköposti 1970-luvulta oli kai huumorin tuulahdus josta vielä kauempaa historiasta.

Sellaisina hetkinä mietin, onko oikein, että Yle-verolla tehdään Suomen huonointa valtamediaa.

Samaan aikaan The Act of Killing on saatu meillä tuoreeltaan telkkariin Ylen ansiosta. Ylen osatuottamia ovat vuoden parhaat kotimaiset elokuvat fiktioista (Betoniyö, Leijonasydän, Kerron sinulle kaiken) dokkareihin (Muisteja, Alaska Highway, Laulu koti-ikävästä). Kaupalliset kanavat ovat pistäneet elokuvarahoitustaan riskien vuoksi kiinni, joten Yle on suomalaiselle elokuvalle korvaamaton.

Oppenheimerkaan ei olisi saanut merkkiteostaan valmiiksi ilman suomalaisia. Ylen Dokumenttiprojekti oli varhaisesta vaiheesta asti The Act of Killingin osarahoittajana. Siksi elokuvan tekijämaihin kuuluu myös Suomi.

Mutta yleläisten osaamisen kahtiajakoisuus on joskus ällistyttävää. The Act of Killingille oli televisioesityksen alla joku toope Ylellä antanut käsittämättömän typerän suomenkielisen nimen: He tappoivat öisin.

Ei. Eivät tappaneet.

Koko elokuvan lähtökohta on se, että dokumentin päähenkilö Anwar Congo ja kumppanit toimivat päivänvalossa. Satojen tuhansien kiinalaisten ja kommunisteiksi väitettyjen murhat tehtiin hallituksen siunauksella, eikä niitä koskaan tutkittu. Päinvastoin Congo ja kumppanit ovat eläneet sankareina. He kehuskelevat teoillaan yhä päivänvalossa.

Oppenheimer purkaa tätä väkivallan kulttuuria ja ajatusta murhan muuttumisesta performanssiksi, josta tappaja itse etäytyy.

Ihmeellinen tositarina saa pian jatkoa. Oppenheimer tekee nyt dokumenttielokuvaa Indonesian tragediasta uhrien näkökulmasta. En todellakaan pane pahakseni, jos siinä on Ylen rahaa. Toivon, että suomenkielisen nimen seuraavalle dokkarille antaa aikanaan joku, joka näkee, mistä elokuvassa on kyse.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu