Yksi aikakausi päättyy - nyt myös Stockmann lopettaa tallennemyynnin

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Äänilevyt – eli käytännössä cd-levyt – ja elokuvatallenteet eli dvd- ja bluray-levyt lähtevät Stockmannilta. Kauppalehti kertoi asiasta eilen.

Striimauspalvelut ovat siis kaatamassa tallennemyyntiä, jonka kulta-aika kesti musiikkibisneksessä viime vuosikymmenen puoliväliin ja kuvatallenteilla viime vuosikymmenen vaihteeseen. Fyysisten äänitteiden myynti on laskenut jo pitkään. Pelkästään viime vuonna pudotusta tuli peräti 34 prosenttia.

Keskityn tässä elokuviin ja fiiliksiin.

Dvd-levyjen myynti Suomessa on ehtinyt pudota alle puoleen vuoden 2009 lukemista. Laskukäyrä on ollut jyrkkä, joskaan ei niin jyrkkä kuin musiikkipuolella, koska elokuvilta puuttuu edelleen oma lähes kaikenkattava Spotifynsä.

Stockmann-uutinen on lopun airut. Helsingin Sokos luopui tallenteista jo 2011. Anttiloissa Top Ten -osastojen pinta-ala supistuu vuosi vuodelta.

Sattumoisin puhuin asiasta eilen tutun divarinpitäjän kanssa. Hän kertoi, että enää myy vain laatu, esimerkiksi eurooppalaiset elokuvat. Hollywoodin peruskomedioita ja toissavuoden menestysleffoja ei kukaan dvd:nä osta. Niitä ovat kirpputorit täynnä, kirjaimellisesti.

Nimenomaan kirpputorien hintatasoa olen pitänyt eräänlaisena indeksinä. Vielä viitisen vuotta sitten kirpputoreilla myytiin ja ostettiin käytettyjä dvd-levyjä usein 3-4 euron, melko uusina kuuden ja seitsemänkin euron hintaan. Niillä oli arvo. Itsekin saatoin maksaa bluray-levystä kirppiksellä jopa kympin.

Nyt kirpputorin dvd:t eivät liiku enää edes kahdella eurolla eurolla, ehkeivät 50 sentilläkään, ellei kyseessä ole tunnettu lastenelokuva (tarpeellinen funktio: lasten hiljentäminen) tai jonkinlainen erikoisuus. Geneerinen ihan hyvä leffa ei kiinnosta ketään.

Noin 1500 levyn dvd-kokoelmani on jo pitkään ollut rahallisesti lähes arvoton verrattuna siihen, mitä levyistä joskus maksoin.

Tästä tulee kaihoisa olo. Teini-ikäisenä matkustin Espoon ja Helsingin väliä kolutakseni keskustan videodivareita. Vierailla paikkakunnilla piti tarkistaa videovuokraamojen poistolaatikot. Hiljalleen 1990-luvun alussa yleistyivät kasetit, jotka oli ihan tarkoitettu kuluttajille myytäviksi. Vhs-kasettien keräily oli vakavaa puuhaa: joistain videolakia edeltäneistä harvinaisuuksista kuten Manaajan vuokranauhasta maksettiin jopa tuhat markkaa. Ulkomailta tilattiin niitä teoksia, joita Suomesta ei saanut, art housea ja toisaalta meikäläisen sensuurin kieltämiä kauhu- ja kulttijuttuja. Hinnaksi tuli silloinkin aina vähintään satanen, usein enemmän. 200 silloista markkaa on noin 50 euroa, kova hinta yhdestä elokuvasta. Valuuttaa lähetettiin kirjatuissa kirjeissä.

Dvd toi erinomaisen kuvanlaadun, oikeat kuvasuhteet ja myös kansainvälisesti järkevämmän hinnoittelun. Samoihin aikoihin alkoi nettikauppa. Elokuvien tilaaminen ulkomailta ei ollut enää hankalaa, ja Suomessakin julkaistiin vuosi vuodelta yhä enemmän nimikkeitä. Lähdin dvd-hommiin mukaan vasta aika myöhään, joskus vuoden 2001 lopulla. Seuraavien noin yhdeksän vuoden aikana tilasin pelkästään play.com -kaupasta yli 600 dvd-levyä ja boksia. Joskus hinnan vuoksi, usein siksi, ettei kyseistä elokuvaa ollut julkaistu Suomessa.

Play meni konkurssiin kaksi vuotta sitten.

Näin se menee. Kun joku kiintoisa valtavirran uutuuselokuva jää katsomatta valkokankaalta, strategiani on nykyään odottaa puoli vuotta. Silloin sen saa blu-ray-levynä Makuunin kolme kympillä -poistolaatikosta. Sieltä olen viime vuoden lopulla poiminut mukaan esimerkiksi All is Lostin. Usein poistolaatikon levyt ovat iskemättömiä.

Kolme kympillä. Reilut kymmenen vuotta sitten uusi dvd maksoi kolme kymppiä. Viisi vuotta sitten uusi blu-ray maksoi kolme kymppiä.

Viisi vuotta sitten kirjoittamassani blogimerkinnässä ”Suomesta saa länsimaiden halvimmat dvd-levyt” mainitsin dvd-levyn kipurajan menneen omalla kohdallani edelleen noin kymmenessä eurossa.

Strategian päivät alkavat tosin olla luetut, sillä Makuuneissa myydään nyt lähinnä karkkia. Viimeisimpään lopetetun Makuunin poistomyyntiin ehdin hieman myöhässä joulukuussa. Vuokraamo suljettiin Liisankadun ja Unioninkadun kulmasta. Sieltä löysin kahdella ja puolella eurolla Sabotagen. Blu-rayna. Alle kaksi kuukautta sen ilmestymisen jälkeen.