Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Werner Herzog, digitaalielokuva ja Avatar

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.3.2010 07:13

Werner Herzog on elokuvan suurimpia neroja. Karuissa oloissa monet teoksensa – niin fiktiot kuin dokumentitkin – tehnyt Herzog oli Berliinin elokuvajuhlien tuomariston puheenjohtaja, ja juryn lehdistötilaisuudessa kysyttiin hänen suhteestaan digitaalielokuvaan.

Herzogin vastauksella ei ehkä ole (enää) uutisarvoa, mutta se on todella asian ytimessä.

”Olen nähnyt Avatarin, ja minusta tuntui että tarinassa on vikoja. Mutta tehosteet olivat kauniit. Eniten pidin aivan pienistä efekteistä – esimerkiksi medusasta, joka kelluu pääosanesittäjän olkapäälle. Se oli pienellä tavallaan todella kaunista, suuri taiteellinen saavutus. Olisin viimeinen ihminen haukkumaan sitä (Avataria).”

”Minä en ole digitaalimiehiä. Käytän filmiä mielummin niin pitkään kuin vain voin työskennellä sen kanssa. (Filmin) visuaalinen laatu on paljon korkeampi kuin paras digikuva.”

”Mutta lopulta sillä ei ole väliä, onko runo kirjoitettu paperille vai kivilaatalle. Tai sillä onko runo maalauksen muodossa taidegalleriassa tai kuvana internetissä, jonkinlaisessa virtuaalitodellisuudessa.”

”Nyt voimme laittaa valkokankaalle kaiken, mitä vain osaamme kuvitella. Se on hurja saavutus.”

”Asioiden sisältö ja kauneus voi koskettaa meitä arvoituksellisilla ja hyvin selittämättömillä tavalla.”

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kukapa ei nyt ei filmille kuvaisi, jos joku sen maksaisi?

Harmi, että filmille kuvaaminen on nykyään niin kallista, että vain harvoilla ja valituilla on mahdollisuus päästä työskentelemään menneen ajan käsityöläisformaatin kanssa.

Wernerkin toteaa työskenelevänsä: ”Niin pitkään kuin vain voin” filmiformaatin kanssa. Murros on alkanut jo dinosaurustenkin joukossa.

Uutta välinevallankumousta edustavat indie- ja pientuotantoyhtiöissä, nykyään käytettävät ja isoimmissakin puljuissa vauhdilla yleistyvät, järjestelmäkamerat video-ominaisuuksineen. Vaihdettavilla objektiiveilla toimivat, hinnaltaan kuluttajaystävälliset ja hyvin niukassa valossa toimivat FullHD-laatua puskevat järkkärit haastavat vanhat tuotantokamerat joka päivä, enemmän ja enemmän. Ja eipä ainakaan katsojan silmässä laatu kalpene kovinkaan paljoa RED-tuotantoperheestäkään, vaikka teknisestä bittien tutkistelusta voidaankin olla eri mieltä.

Kuinka muuttuu kotivideoiden ja harrastajaleffojen teko, kun parilla tuhannella eurolla on saatavissa kuvaamisen puolesta ”melkein” entistä high-end elokuvaamista vastaava paketti? Kuinka vastaavat tuotantoyhtiöt tarjonnan huutoon, osa suomalaisista päivittää kalustoaan as we speak, isot ja tunnetutkin. Raha puhuu ja tuottajat tekevät peliliikkeitään. Normaalille katsojalle asia on onneksi melko yhdentekevää, sillä se katsoo mielelään vanhoja kanavia uudella HD-telkkarillaan ja ihmettelee, miksi laatu on niin huonoa.

Kaikkein hienointa tässä on kuitenkin tavallisen tallaajan näkökulma, mitä mahdollisuuksia – mitä mahdollisuuksia. Vaikka elokuvien tekeminen ei todellakaan ole mitään välineurheilua, ei voi kun ihmetellä taas, että kaikkea ne pienet aasialaiset miehet taas keksivätkään. Kamera käteen, todellisuutta ja maailmaa ikuistamaan, mars mars!

Digitalisoituminen elokuvateollisuudessa on tuonut mahdollisuuden tavalliselle kansalaiselle ladata ilmaiseksi netistä tietokoneohjelmia, joilla tehdä stereoskooppisia 3-D elokuvia täysin itsenäisesti.
Avatarin tarinassa ei ollut olennaisia vikoja, koska se onnistui tehtävässään. Elokuvateollisuus on teollisuutta, joka työllistää satoja ihmisiä. Uusi teknologia hyödyttää kaikkia niitä eniten, joita ei vaivaa sairas skeptisyys kuten Kalle Kinnunen nimistä ”vapaata” toimittajaa. (testaan tässä vaan taas tuleeko tämäkin sensuroitua…).