Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Vuoden 2010 parhaat elokuvat, osa 4: nuoret ohjaajat tekivät merkittävimmät kotimaiset

Blogit Kuvien takaa 5.2.2011 13:25
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Jussi-palkinnot jaetaan viime vuoden parhaille kotimaisille huomenna sunnuntaina. Ehdolla on poikkeuksellisen monta todella onnistunutta elokuvaa. Niiden tekijät ovat hämmästyttävän nuoria.

Suomalaisen elokuvan vuosi 2010 oli paitsi menestyksekäs, myös taiteellisesti korkealaatuinen ja hyvin monipuolinen. Juu, nyt kuulostaa pateettiselta juhlapuheelta, mutta kun asia on myös vilpittömästi totisinta totta. Harvoin tätä pääsee kirjoittamaan.

(Mainitaan heti myös, että kuulun Jussi-palkinnot jakavan Filmiaura ry:n hallitukseen. Tässä tekstissä on vain omia mielipiteitäni, joilla ei ole tekemistä Filmiauran kanssa.)

Nyt Suomessa alkaa olla jo aika monta tekijää, joiden uusia elokuvia odottaa jännittäen ja paljon toivoen – kokonainen uusi osaajien sukupolvi.

Tammikuussa ensi-iltaan tuli Paha perhe, joka on heikkouksineenkin hieno. Aleksi Salmenperä on kansainvälisen tason tekijä. Olisipa tällaisia tyylillisesti ja sisällöllisesti rohkeita kotimaisia enemmmän.

Kohtaamisia löi ällikällä, kun näin sen mitään etukäteen tietämättä Tallinnan elokuvajuhlilla vuoden 2009 lopulla. Freesi ja ilmava, sekä vakava että hauska, tunteellinen, arvaamaton, ihan ensimmäisestä kuvasta alkaen otteessaan pitävä kotimainen draama – bravo! ”Isot ja merkittävät hetket ovat sellaisia, ettei niitä oivalla aina kun ne tapahtuu”, ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell on kiteyttänyt kantavan ajatuksen hetkessä olemisesta. Olin muuten hämmästynyt siitä, kuinka hyvin elokuva toimi toisellakin katselukerralla, kotona dvd:ltä (jonka making of-dokkari on harvinaisen kiinnostava).

Taulukauppiaat tuli elokuvateattereihin vähän yllättäen, onhan se vain tunnin pituinen. Mutta siinä on oma, väkevä maailmansa – Juho Kuosmasen rohkea estetiikka osoittaa harvinaista lahjakkuutta, jonka myös Cannes virallisesti noteerasi.

Napapiirin sankarit on tiivis ja hauska. Siinä on mainio ja onnistunut flow, jätkien harharetket Lapissa eivät jää koskaan paikalleen. Ehkä elokuva voisi sanoa enemmän niistä asioista jotka alussa pohjustetaan, ehkä jotkut näyttelijäsuoritukset voisivat olla parempia – jaa. Dome Karukoskelta alkaa vaatia toinen toistaan vahvempien näyttöjen jälkeen niin paljon. Silti: nautin joka hetkestä.

Rare Exportsista on kirjoitettu jo vaikka kuinka, ja syystä. Nyt todistettiin, että lähtökohtaisesti aika pienen genre-yleisön elokuvaerikoisuus voi vetää laajasti kansaa teattereihin myös Suomessa, kunhan teos vaan on lajissaan kyllin hyvä. Kansainvälinen menestyshän oli Jalmari Helanderin pitkään haudutellulle esikoiselle oikeastaan selvempi kuvio kuin pärjääminen meikäläisissä saleissa. Nautin elokuvasta niin Rakkautta & Anarkiaa -erikoisnäytöksessä (jossa yleisö oli aivan riemuissaan) kuin Lontoon elokuvajuhlillakin (jossa yleisö oli yllättävän hyvin messissä). Olen kirjoittanut siitä jo monta kertaa Gremlinsiin ja Arkajalkoihin verraten, mutta tätä luonnehdintaa en ole vielä käyttänyt: kyseessähän on Pan’s Labyrinthin ja Pahkasian kohtaaminen Lapissa.

Koska nämä viisi ovat täysin erilaisia, en lähde valitsemaan parasta. Mutta Paha perhe on kutkuttavin, Kohtaamisia ilahduttavin, Taulukauppiaat lupaavin, Napapiirin sankarit viihdyttävin ja Rare Exports railakkain.

On hämmästyttävää, että ne kaikki ovat niin nuorten ohjaajien ja ohjaaja-käsikirjoittajien työtä. Vanhin ohjaaja on Kohtaamisten Saara Cantell, 42. Juho Kuosmanen on 31, muut vuotta muutamaa häntä vanhempia.

Mitä jää kaipaamaan? Kouraisevaa, aikuista draamaa. Nyt nämä nuoret tekijät ovat sellaisen osaamisen kynnyksellä. Kohtaamisten vinjetit ovat toki tätä, mutta lyhyessä muodossa, ja Paha perhe on toki lähellä, se voisi vain olla vielä hieman jäntevämpi. (Vai sorrunko tällä pyynnöllä synkkä on parempaa -oireyhtymään, jota Tom Shone käsittelee tarkkanäköisesti blogissaan? En kai.)

Justiinat jaettiin jo, valitettavasti kovin paljon tylsemmin kuin viime vuonna: nyt ilmoille päästettiin aika hataraa kotimaisen elokuvan pilkkaa.

Siispä Jussi-jakoa odottamaan.

Jussi-juhla Nelosella sunnuntaina 6.2. kello 21-23.

Olen aiemmin listannut vuoden 2010 parhaat ulkomaiset elokuvat.