Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Virtual print fee -maksu lähestyy: Finnkino antaa amerikkalaisjäteille etulyöntiaseman

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.8.2011 07:00

Elokuvalevitys Suomessa on muutosten edessä. Kirjoitin tammikuussa virtual print feestä, maailmalla yleisestä digitaalisiirtymän rahoitusohjelmasta, josta Finnkino kehitti oman versionsa. Vpf-kysymys ei ole kadonnut minnekään.

Asiasta ei ole Suomessa tietääkseni mediassa juuri puhuttu. Kirjoitin siitä tähän blogiin tammikuussa kahdesti, ensin tilannetta kuvaillen ja sitten Finnkinon täsmennyksistä.

Viimeisin artikkeli toissa viikon Suomen Kuvalehdestä löytyy tämän linkin takaa: Finnkinon virtual print fee rankaisee pieniä elokuvia. Siinä levitysyhtiöpomo Antti Toiviainen, tuottaja Markus Selin ja toinen, nimettömäksi jättäytyvä tuottaja avautuvat asiasta. Myös Finnkinon toimitusjohtaja Liisi Jauho kommentoi.

Juttu jäi aika vähälle huomiolle, koska julkaisupäivänä tapahtui Norjan tragedia. Luonnollisesti kyseessä on vähempiarvoinen asia kuin tuo murhenäytelmä.

Kulttuuripoliittisesti vpf-sotku on silti Suomen viime vuosikymmenien elokuvahistorian merkittävimpiä kysymyksiä: mihin ollaan menossa? Annetaanko amerikkalaisille viihdejäteille taloudellinen etulyöntiasema elokuvateatterilevityksessä aivan tuosta vain? Annetaanko suurimpien kaupunkiemme elokuvateatterien taloudellisesta hallinnasta siivu monikansallisille, kasvottomille tahoille?

Vpf-maksun suuruus ja ajankohta hämmentävät. Syksyn kotimaisista ensi-illoistakaan ei nähtävästi osata päättää, kuinka monella kopiolla ne tuodaan levitykseen. On selvää, että viime vuoden huikeat kotimaisten elokuvien katsojaluvut jäävät ainutlaatuiseksi poikkeukseksi, jos levittämisestä tulee kalliimpaa – silloin ensi-iltoja ei tulla enää näkemään niin monilla paikkakunnilla kuin ennen.  (Toki asiaa vähän auttaa, että pienemmillä paikkakunnilla Finnkinolla on suhteessa vähemmän teattereita.)

Nyt tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat koko vuosikymmenen ajan. Vpf-maksun on sanottu kestävän 7-8 vuotta, mutta kuka uskoo, että nykyisiä digiprojektoreita ei siihen mennessä vaihdettaisi uusiin ja parempiin? Ajatus, että niin ei kävisi, on outo.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Asiaa koko juttu, mutta eikö kotimaisten elokuvien osalta nimenomaan pienet, Finnkinoon kuulumattomat elokuvateatterit ole katsojamäärien kannalta merkittävimpiä? Aina puhutaan siitä, kuinka maaseudun elokuvateatterit vetävät eniten katsojia kotimaisien elokuvien näytöksiin. Tietysti tilanne voi olla toinen ns. kaupallisempien kotimaisten kohdalla, jotka on tehty ja suunnattu nuorille kaupunkilaisille (Veijarit, Sisko tahtoisin jäädä, yms). (Tosin, tehdäänkö tässä maassa enää maaseutuaiheisia elokuvia? Ei).

Pidän ongelmaa erittäin isona myös teatteriomistajien ja Finnkinon kannalta. Rikas ohjelmisto ja isommat kotimaisen elokuvan avaukset ovat lisänneet elokuvakäyntien kokonaismäärää.

Kun ohjelmisto typistyy lähinnä amerikkalaiseen studioelokuvaan ja muutamaan ”isoon” kotimaiseen, kokonaiskävijämäärä teattereissa vähenee väistämättä.

Kotimaiset leffat: ”eikö kotimaisten elokuvien osalta nimenomaan pienet, Finnkinoon kuulumattomat elokuvateatterit ole katsojamäärien kannalta merkittävimpiä?”

Ne ovat pieniä puroja, iso virta on kuitenkin Finkkari.

On helppo valittaa mutta onko kellään antaa finnkinolle muuta vaihtoehtoa? Digitoinnissa on ollut aina ongelma että teatterit sen maksaa mutta vain levittäjillä on siitä taloudellista hyötyä ja Hollywood antoi finnkinolle vaihtoehdon missä levittäjät maksaa osansa. Harmi onkin että tämä tapahtuu Hollywoodin ehdoilla mutta kun he vetävät Suomessakin yli puolet katsojista niin se oli aika odotettavaa.

Näitä luetaan juuri nyt