Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Vielä Puhdistus-elokuvan katsojaluvuista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.9.2012 08:35

Puhdistus sai 55 167 katsojaa ensimmäisellä esitysviikollaan. Paljon puhuttu elokuva kuitenkin jäi ensi-iltaviikonloppuna selvästi alle monien viime vuosien keskisuurten menestysten avauslukemien. Aiheesta kirjoittamani blogimerkinnän julkaisun jälkeen keskustelin Markus Selinin kanssa. Hän piti tulosta erittäin hyvänä ja uskoi, että elokuvasta tulee suositumpi kuin yhdestäkään Vares-seikkailusta.

Se tarkoittaisi yli 205 000 katsojaa, mutta kun kyseessä on hitaasti liikkuvan, hieman vanhemman yleisön elokuva, katsojat kertyvät hitaasti.

Selin tähdensi myös, että Solar Filmsin omiin hitteihin verrattuna elokuva on vakavampi ja yli kaksituntisena toisaalta myös pidempi, joten siitä mahtuu iltaan kaksi näytöstä, ei kolmea. Hän myös arvioi, että moni aikuinen Puhdistus-katsoja ei halunnut jonottaa viikonlopun ruuhkaisiin näytöksiin, vaan valitsee arki-illan. Ensi-iltaviikon arkipäivinä katsojia tulikin suhteessa tavallista enemmän.

Kävin katsomassa Puhdistuksen uudelleen keskiviikkona päivänäytöksessä ja kertomukset siitä, kuinka katsojia jää liikuttuneina saliin koko lopputekstien ajaksi osoittautuivat todeksi. (Kinopalatsin saliin heti lopputekstien päätyttyä kajahtava pirteä pop-musa tuntui irvokkaalta.)

Selinin mukaan ovensuukyselyissä 89% katsojista kertoi suosittelevansa elokuvaa ehdottomasti, mikä on poikkeuksellisen korkea luku. Itse ensi-iltakatsojamäärä, reilut 31 000 katsojaa, oli Selinin mukaan jopa enemmän kuin Solarilla oli odotettu.

Katsojatulos siis kohtasi ja jopa ylitti tuotanto- ja levitysyhtiöiden tavoitteet. Keskusteltuani myös muiden alan toimijoiden kanssa myönnän, että aiemman bloggaukseni (Puhdistus ei ole yleisömagneetti) päätelmä, että tulos oli huono, on väärä.

Virhearvioni johtuu kahdesta syystä.

Elokuvien kopiomäärän kasvaessa – Puhdistuskin levisi 102 kankaalle ensi-illassaan – lukujen tulkinta on muuttunut. Solar Filmsin Paha maa sai aikanaan ensi-illassaan peräti 1000 katsojaa per valkokangas (niitä oli 25). Puhdistuksen screen average oli 305 katsojaa. Nyt tällainen screen average voi olla varsin hyvä myös isolle kotimaiselle. Levitysyhtiö Nordisk Filmiltä kerrottiin, että peräti 37 teatterissa elokuvaa ei näytetty torstaina lainkaan. Pienemmissä kunnissa näytöksiä voi olla vain kahtena päivänä viikossa. Keskiarvo siis laskee, vaikka Tennispalatsin jättisalissa näytöksiä myydään loppuun.

Suurempi syy on, että pidin Puhdistusta jotenkin todella poikkeuksellisena elokuvatapauksena. Sofi Oksasen kirjoittama Puhdistus on puhutuin ja menestynein suomalainen romaani vuosikymmeniin. Elokuvakin on ollut mediassa esillä enemmän kuin mikään muu kotimainen aikoihin, vain Iron Sky on rinnalla.

Tälle kotimaista keskivertobudjettia selvästi kalliimmalle (2,4 miljoonaa euroa) elokuvalle kuitenkin riittivät ensi-iltaviikonloppuna katsojaluvut, jotka ovat vain marginaalisesti parempia kuin Härmällä (27 000) ja Havukka-ahon ajattelijalla (26 000). Niitä ei voi pitää kovin ”odotettuina” elokuvina.

Miksi noin 31 000 riitti Puhdistukselle?

Pöhinä ei siirry leffateatterin luukulle sellaisenaan. 210 000 romaanin ostajaa ei merkitse, että juuri he haluaisivat myös nähdä elokuvan aiheesta.

Härmä oli nuorisolle suunnattu, Veikko Huovisen nimi taas takasi, että Havukka-ahon ajattelija on lempeä elokuva. Puhdistuksessa on paljon vaikeaa katsottavaa: kuten Oksasen romaani, se sisältää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, raiskaamista ja alistamista. Se ei ole kiva leffa.

Nordisk Filmin myyntipäällikkö Petri Viljanen totesi, että Puhdistukselle on ”erittäin vaikea löytää vertailukohtaa” aiemmista kotimaisista.

Näinhän se on: tämä on maa, jossa laimea Prinsessa ja pöljä Sibelius ovat hitaasti elokuvateatteriin ehtivälle kulttuuriväelle profiloituneita elokuvia.

Rukajärven tie saattaisi olla vertauskelpoinen: on historiallinen yhteys, väkivaltaa ja vaikeita teemoja. Se sai ensi-illassa 37 000 katsojaa ja ylitti lopulta 400 000 katsojan rajan. Kotimainen sota-aihe on Suomessa yhä kiinnostava, ikäluokkaan katsomatta, muttei ehkä enää niin kuin Rukajärven ensi-illan aikaan, 13 vuotta sitten – ja Puhdistuksen aihe on joka tapauksessa virolainen.

Ikäyleisön elokuvista Prinsessa oli todellinen pitkän hännän supersuorittaja, se keräsi tasaisesti yhteensä 270 000 katsojaa. Puhdistus ei raiskauksineen ole kuitenkaan lässyn Prinsessan kaltainen palvelutaloystävällinen elokuva.

Elokuvan houkuttelevuus on joka tapauksessa varman oloista.

”En muista elokuvaa, joka olisi vetänyt näin tasaisesti joka puolella Suomea”, Viljanen sanoi.

Ahvenanmaalla kaikkia suomenkielisiä elokuvia ei levitetä, mutta Puhdistus on ollut yllätyshitti (puhutaan noin 400 katsojasta). Se todistaa, että suomenkielisen kulttuuripiirin ulkopuolella on vahva kiinnostus elokuvaan romaanin ansiosta. (Sehän on käännetty 41 kielelle.)

Saako Puhdistus Suomessa 400 000 katsojaa, kuten kaksi viikkoa sitten vielä uskoin? Ehkä ei. 200 000 katsojan rajan ylittäneitä kotimaisia on 2000-luvulta kolmisenkymmentä, ja siihen joukkoon aivan varmasti noustaan. Vasta 214 000 katsojassa Puhdistus-elokuva nousisi sadan katsotuimman kotimaisen elokuvan joukkoon.

Sen soisi onnistuneelle elokuvalle, joka perustuu yhteen kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista romaaneista.

Muokattu 14.9. klo 15.25: korjattu Viljasen titteli ja jaettu yksi tekstikappale selkeämmäksi.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Luulen, että tekijäpuolen innostuksesta huolimatta katsojatavoitetta ei aivan tulla saavuttamaan. Jotenkin tuntuu, ettei markkinoinnissa olla lainkaan kosiskeltu sitä korkeakulttuuriväkeä, jolle näytelmä ja kirja upposivat. Ikään kuin tätä osaa yleisöstä pidettäisiin varmana nakkina.

Tuo musiikin käyttö finnkinolla heti näytöksen loputtua on vaikuttanut omalla kohdalla niin, etten katso enää kovin usein katso lopputekstejä kokonaan.

Entisen koneenkäyttäjän anekdoottina: Rukajärven tien ensi-iltaan (ja muihinkin näytöksiin) kuskattiin veteraaneja ja vastaavia viiteryhmiä oikein busseilla eri järjestöjen toimesta. Kärräystä tehtiin monessa paikkaa myös yli kuntarajojen jos paikkakunnalla ei sattunut olemaan teatteria.

Mediatutkimuksellisesta näkökulmasta voi huomauttaa, että itse elokuvaa ja sen katsojalukuja mielenkiintoisempaa näyttäisi tässä tapauksessa olevan tuo Kalle Kinnusen into vetää aikaisempia sanojaan takaisin ja selitellä asioita muutenkin parhain päin.

Selkeät asiavirheet on toki aina syytä korjata, mutta tästä kirjoituksesta huokuu nyt vähän liikaa läpi sellainen nöyristelyn ja anteeksipyytelyn sävy. Siis sellainen, jota yleensä tapaa tilanteissa, jossa joku on epähuomiossa tullut talloneeksi jonkun auktoriteetin varpaille, ja tästä sitten on seurannut vähän ”palautetta”, minkä jälkeen talloja onkin jo kovasti nöyrää poikaa.

Timo Raunio: ”Mediatutkimuksellisesta näkökulmasta voi huomauttaa, että itse elokuvaa ja sen katsojalukuja mielenkiintoisempaa näyttäisi tässä tapauksessa olevan tuo Kalle Kinnusen into vetää aikaisempia sanojaan takaisin ja selitellä asioita muutenkin parhain päin.”

Tulkitsin maanantaina Puhdistuksen katsojalukuja ”varsin huonoiksi”. Johtopäätöksen syitä on yllä ja ao. blogimerkinnässä. Yli puolentusinaa eri keskustelua (Solarista riippumattomien) levitys- ja tuotantoammattilaisten kanssa tällä viikolla käytyäni minulle on selvä, että Puhdistuksen katsojaluvut eivät olleet elokuvan tyylilajin ja haastavuuden huomioiden huonoja: kirjallisuuspohjaista ja aikuisyleisölle suunnattua, hyvin vakavaa ja (aiheeseen kuuluvasti) näin raakaa kotimaista elokuvaa ei ole aikoihin tehty. Katsojalukujen hyvyys/huonous ei ole mielipidekysymys vaan talouden tulkintaa.

Kuvien takaa on blogi, ja siksi ilmaisuni on erilaista kuin muissa tekstiformaateissa. Kirjoitan inspiraation tullen. Media-ammattilaisen näkökulmasta on mielenkiintoista huomata, että jos myöntää olleensa väärässä, onkin jonkun lukijan mielestä siinä itse asiassa väärässä, ”nöyräksi pojaksi” pakotettu. Tietysti selittelyn makua tietysti tulee, kun nimenomaan selitän, miksi olin väärässä. Pidän itseäni jonkinasteisena asiantuntijana, ja kun arvioin maanantaina asian väärin, koen uskottavuuteni säilyttämiseksi aiheelliseksi myöntää se.

Uskallan väittää Puhdistus-elokuvan olevan teoksena ja ilmiönä kiinnostavampi kuin tämä keskustelu – sen tasosta, sen julisteen tyylikkyydestä tai muustakaan ei mielipiteeni ole muuttunut.

Korkeakultturiväki ehkä mielellään lukee kirjaa, jonka teksti on taitavasti laadittu ja juoni hienosti sommiteltu, olkoonkin että aihe on väkivaltainen ja raaka. Haluavatko nämä samat, usein varttuneemmat henkilöt, mennä teatteriin katsomaan, kun samat tapahtumat on julman realistisesti kuvitettu. Muistammeko vielä ajan, kun turpiinveto takakujalla esitettiin varjokuvina?

Näitä luetaan juuri nyt