Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Venetsian paras elokuva on israelilainen sotadraama Lebanon

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.9.2009 06:11

Venetsian kilpasarjan kärjessä ovat armoton israelilainen Lebanon, Jessica Hausnerin Lourdes sekä Life During Wartime, Todd Solondzin jatko-osa 11 vuoden takaiselle indiehitilleen Happiness – Onni.

Kilpasarjan paras elokuva – ja se elokuva, josta todella puhutaan – on israelilainen Lebanon. Se perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Samuel Maozin omiin kokemuksiin Israelin armeijassa vuonna 1982. Maoz oli tuolloin 20-vuotias.

Tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään ja yhteen paikkaan, tankkiin, joka on mukana epämääräiseltä tuntuvassa hyökkäyksessä Libanonin puolelle. Siis siviilialueille.

Panssarivaunun ulkopuolelta katsoja saa tietää vain sen, mitä miehistökin näkee periskoopistaan.

Esikoisohjaaja Maoz saattaa hyvinkin saada Kultaisen leijonan. Sankaruusmyytit kieltävä Lebanon on tavattoman tiukka kokonaisuus, melkein timantti.

Se ei ole lainkaan poliittinen, vaikka tulee Israelista – ellei sodan julmuuden ja kaaoksen kuvaamista lasketa kannanotoksi sinänsä. Maozin kuvaamassa todellisuudessa kaikki ovat pelkureita tavalla tai toisella.

Samaa sotaa samanikäisten sotilaiden näkökulmasta tutkinut Waltz with Bashir on tähän verrattuna metritavaraa. 

Erinomaisen vastaanoton on saanut myös mustalla huumorilla pelaava draama Lourdes, jota en itse ehtinyt näkemään. Siinä Sylvie Testud näyttelee liikuntaesteistä naista, joka matkustaa Ranskan suosittuun pyhiinvaelluskohteeseen Lourdesiin toivoen ihmettä.

Lourdesin ohjaaja Jessica Hausner ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu – hänen edellinen taide-elokuvansa Hotel nähtiin aikanaan vain Espoo Cinéssä.

Life During Wartime on kilpasarjan kolmas kautta linjan kehuttu elokuva, jolla saattaisi olla saumaa Leijonaan.

Todd Solondz kertoo, mitä Happinessin hahmoille kuuluu kymmenen vuotta myöhemmin: pedofiili-isä palaa vankilasta, hänen lapsensa kyselevät äidiltä isästä, Joy muistelee kuollutta heilaansa ja niin edelleen. Näyttelijät on vaihdettu, esimerkiksi Jon Lovitzin esittämässä roolissa on nyt Paul Reubens ja Lara Flynn Boylen osan on perinyt Ally Sheedy.

Jännittävin kiepautus on Philip Seymour Hoffmanin unohtumattoman Allenin muuttuminen afroamerikkalaiseksi. Nyt surkimusta näyttelee The Wire-sarjan Omar eli Michael K. Williams, jolla on muuten rooli myös Tiessä.

Elokuva on taitavasti tehty, ”saako tälle edes nauraa”-hengessä kiistatta hauska ja muutenkin täysin kunniallista jatkoa Happinessille, mutta ei ehkä kuitenkaan sen enempää.

On jännittävää nähdä, pidetäänkö Solondzin uutuutta sen arvoisena, että joku suomalaislevittäjä ostaisi sen ja toisi valkokankaille. Happiness oli aikanaan hurja yllätyshitti, jolle kertyi Suomessa suhteessa enemmän katsojia kun missään muualla. Toistaiseksi Life During Wartime ei ole löytänyt Suomesta ottajaa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kuka levitti aikoinaan Suomessa Happinessin? Cinema Mondo? Tosin epäilen, että Happinessin aika uskomaton menestys voisi ihan helposti toistua. Mitä muita näitä Independent-elokuvia on ollut, joista on Suomessa tullut yllätys jättimenestys?

Olisi hyvä Israelin äärioikeiston tuottaman kliseisen sotailluusion ja retoriikan sekä mantrojen täydennykseksi nähdä todellisuuttakin elämästä ja kuolemasta alueella. Vastaavaa toki tarvitaan niin Libanonin kuin palestiinalaistenkin dokumenteiltä ja elokuvilta. Vain sitä kautta on mahdollista ratkaista edes joskus elämän perusperiaatteiden tasolla toimivan rauhan eteneminen.

Näitä luetaan juuri nyt