Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Venetsian elokuvajuhlat 2015: Kristen Stewart ja Nicholas Hoult naiivissa tulevaisuudessa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.9.2015 15:44

Uusi Kristen Stewart -elokuva, josta ei tiedetä juuri mitään? Equalsia ei ole paljoa rummutettu.

Tieteiselokuva saa maailmanensi-iltansa Venetsian festivaalin kilpasarjassa tänään.

Se on dystopia tulevaisuudesta, jossa tunteet ja kosketus saati seksi on kielletty. Tasa-arvo tarkoittaa sataprosenttista tasapäisyyttä. Kaikki pukeutuvat valkoisiin, kävelevät kuin zombit ja kammoavat erilaisuutta. Ihmiset liikkuvat junilla työpaikan ja kodin välillä ja asuvat yksin. Lisääntyminen hoituu keinosiemennyksellä lääketieteellisissä yksiköissä. Juuri enempää ei kerrota, kamera on alkupuolella lähinnä Nicholas Houltin naamalla, joka voisi olla ilmeikkäämpikin.

Valitettavasti elokuva on juuri niin lapsellinen, kuin tästä asetelmasta voisi pahimmillaan päätellä. Hankalinta on sen hapeton tosikkomaisuus.

Hoult näyttelee miestä, jossa herää tunteita. Silas on jonkinlaisia opetusmateriaaleja tekevä graafinen suunnittelija, jonka tiimissä on myös Stewartin näyttelemä Nia. Tällä naisella on elokuvan ainoa vähän räväkämpi hiustyyli, mutta se ei kai ole syy, miksi Silas häneen rakastuu.

Rakastuminen on vaarallista, koska steriilissä maailmassa tunteisiin sortuneet ovat sairaita, jotka pakkolääkitään.

Erittäin hitaasti etenevä, sekä retroultramoderneilta lavasteiltaan että älyltään ehdottoman minimalistinen scifidraama etenee vääjäämättä kiellettyyn rakkauteen ja seksikohtaukseen. Sen aikana oivalsin, että elokuva on tehty teini-ikäisille.

Kaikki tämä on nähty tai luettu ennenkin. Uljas uusi maailma, 1984, Alphaville, Gattaca, Equilibrium, tavallaan Invasion of the Body Snatchers eri versioineen, nyt jopa tänä vuonna Cannesissa nähty The Lobster.

Ohjaaja Drake Doremus tuntuu olevan täysin välinpitämätön siitä, kuinka tuttua sisältö ja kuinka kökköä dialogi on. Japanista on sentään löydetty ulkokuvauksiin erikoista arkkitehtuuria.

Kai kaiken takana on joku allegoria. Onks jengi niinku ihan zombei? Eletääks me jossain babylonissa? Nää niinku luulee, että tunteet kannattaa pitää lääkkeillä piilossa mutta oikeesti hei ihminen on niinku tunteikas.

Mietin ihan vakavissani, onko tämä ensimmäinen täysin pilvessä kirjoitettu ja ohjattu tämän kokoluokan elokuva. Ajatusleikin köyhyys ja ilmaisun letargisuus sopisivat kuvaan.

Tuleeko Equals Suomeen valkokankaalle? Ehkä, jos tilausta on kylliksi sekä elokuvan tähdille että nuorisolle suunnatulle, hyvin pitkäveteiselle arthouse-naivismille.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Näitä luetaan juuri nyt