Venetsian elokuvajuhlat 2013: ihmelapsi Xavier Dolan oli ammatiltaan elokuvaohjaaja 18-vuotiaana
Kanadanranskalainen Xavier Dolan on 24-vuotias. Hän on elokuvaohjaajana kuitenkin jo konkari. Uusi Tom at the Farm on Dolanin neljäs pitkä ohjaus kiistattomasti ammattilaisena. Neljäs!
Suomessa on levityksessä nähty yksi, järjestyksessä toinen elokuva Kangastuksia eli Heartbeats.
Tom at the Farm on Michel Marc Bouchardin näytelmään perustuva psykodraama, jossa 25-vuotias Tom matkustaa miespuolisonsa hautajaisiin maaseudulle. Perheenäiti ei tiedä, että poika oli homo. Pojan veli on aggressiivisen homofobinen, ilmeisesti koska hän on itse piilohomoseksuaali.
Dolan itse näyttelee omalla tavallaan epätasapainoista Tomia. Puheroolinäyttelijöitä on kolmikon lisäksi toiset kolme.
Sekä verbaalisesti että fyysisesti sadomasokistisia sävyjä saava kamaridraama on epätasainen, kuten kaikki Dolanin elokuvat. Kun vartin välein soitetaan Bernard Herrman-tyyppisiä jousia korostamaan jännitteitä, vaikutelma on koominen. Se taitaa tosin olla tarkoituskin.
Dolan itse näyttelee pääosan. Kamera on eniten hänen omilla kasvoillaan. Narsismia ehkä, mutta Dolan on rooliin oivallinen näyttelijä.
Paine kasvaa ja elokuva paranee edetessään. Kriitikot ovat esittäneet Alfred Hitchcock– ja Claude Chabrol-vertauksia.
En edelleenkään voi sanoa nähneeni Dolan-elokuvaa, josta olisin vilpittömästi pitänyt. Samaan hengenvetoon on todettava, että auteur (joka paitsi ohjasi ja laati käsikirjoituksen, myös puvusti elokuvansa) on kaikessa omahyväisyydessään ja itsekeskeisyydessään yhä hyvin lupaava.
Dolanin tahtia voi vain ihmetellä, mutta Venetsian festareillakin hän jää jälkeen James Francosta. Näyttelijä-kirjailija-ohjaaja Franco on täällä uuden kilpasarjaan kelpuutetun ohjauksensa, Cormac McCarthyn romaaniin pohjautuvan Child of Godin sekä romaaniinsa perustuvan Palo Alton kanssa. Hän myös näyttelee Palo Altossa. Cannesissa toukokuussa maailmanensi-iltansa sai Francon edellinen ohjaus, William Faulkner-filmatisointi As I Lay Dying.
Maalaismielipuolen yksinäistä elämää ja nekrofiliaa esittelevä Child of God oli mielenkiintoinen, muttei kovin ”hyvä”. As I Lay Dying oli sietämätön.
No ei tässä mitään, tekemällä oppii. Päässäni kaikuvat yhä Dolanin sanat eilisestä haastattelusta: ”Olen ollut 18-vuotiaasta asti ammatiltani elokuvaohjaaja. En ollut nähnyt yhtään Hitchcockin elokuvaa ennen kuvauksia, en ennen viime joulunpyhiä, joten Tom at the Farmissa ei voi olla vaikutteita niistä.”
Elämä edessä.
Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen