Venetsian elokuvajuhlat 2012: siirtyykö lahjakkuus isältä tyttärelle - Xan Cassavetes ohjasi vampyyrielokuvan
John Cassavetes oli paitsi suunnattoman veemäisten tyyppien osista tunnettu tyyppinäyttelijä, myös amerikkalaisen independent-elokuvan kummisetä, joka ohjasi ja tuotti draamoja Hollywood-leffarooleista tienaamillaan rahoilla. Sekä Johnin tyttärestä että pojasta on tullut elokuvantekijöitä. Venetsiassa sai maailmanensi-iltansa Xan Cassavetesin vampyyritarina Kiss of the Damned.
Ei ole helppoa olla legendan jälkikasvua. Xan Cassavetesin ensi-illassa esityksen jälkeisen keskustelun isäntien kysymykset liittyivät tavalla tai toisella Johniin ja äitiin, näyttelijä Gena Rowlandsiin. Ei ehkä kovin tahdikasta, mutta toisaalta – jos rehellisiä ollaan, Kiss of the Damned ei takuulla olisi ollut Venetsian festarin hieman nirppanokkaisen Kriitikkoviikko -osaston päätöselokuva ilman Cassavetes-nimeä.
Elokuva ei ole lainkaan huono. Se täytyy vain sijoittaa oikeaan kehykseen. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, Xan C. tyylittelee 1970-luvun eurokauhuelokuvien svengissä ja myönsi haastatellessani häntä avoimesti ja innoissaan, että esikoisfiktion hengen kannalta tärkeimpiä esikuvaohjaajia ovat Mario Bava ja Jean Rollin, sekä erityisesti yksi elokuva, José Ramon Larrazin yhtä ohutjuoninen ja yhtä syntisen elegantti Vampyres.
Kulttielokuvien pariin Xan oli löytänyt jo teininä ollessaan alituiseen kotiarestissa. Tuolloin tutuksi tullut Z Channel oli losangeleslainen kaapelitelevisiokanava, jolla esitettiin niin parasta eurooppalaista taide-elokuvaa kuin maanosan värikästä eksploitaatiota, sekä kauhua että seksidraamoja. Xanin ensimmäinen pitkä elokuva oli dokumentti kyseisestä kanavasta ja sen pyörittäjistä.
John Cassavetesin elokuvien estetiikan kanssa ei Kiss of the Damnedilla ole juuri mitään tekemistä – paitsi että kyseessä on mikrobudjetin tuotanto, johon tekijän tuttuja (ainakin näyttelijä Michael Rapaport ja ohjaaja Jonathan Caouette) on saatu kameran eteen varmaan ilmaiseksi. Pääosissa ovat ranskalaiset Josephine de la Baume ja Roxanne Mesquida sekä jenkki Milo Ventimiglia (Heroes, Gilmoren tytöt).
Nick Cassavetes puolestaan on tehnyt enemmän ja vähemmän onnistuneita leffoja niin Hollywood-systeemissä kuin indie-tuotantoina. Menestyinein on The Notebook – rakkauden sivut, jossa Ryan Gosling teki ihastellun roolin jo 2004.
Xan on 46-vuotias, Nick 53. Mitä he voisivat edes tehdä päästäkseen Johnin varjosta? Ohjata jotain Kiinalaisen kiristäjän murhan tai Ensi-illan veroista? Keksiä elokuvan uudelleen?
Cassavetes mikä Cassavetes: Kiss of the Damnediin tietysti kohdistui kohtuuttomiakin odotuksia. Liettualaistuttu piti elokuvaa surkeana, mutta ei hän olisi tullut sitä katsomaan, jos olisi ajoissa saanut tietää, että kyseessä on puhdasverinen ja perinnetietoinen kauhupastissi – not his cup of tea.
Yhtä kaikki, Kiss of the Damnedin seksikkäät ja ylimieliset aristokraattivampyyrit taitavat olla parasta, mitä verenimijägenren tuossa nurkassa on nähty sitten Tony Scottin viileän Hungerin. Enkä nyt unohtanut vetävää True Bloodia.