Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Venetsian elokuvajuhlat 2012: Ruotsin parhaat nuoret ohjaajat ovat maahanmuuttajia – fakta

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.9.2012 12:45

Mikä yhdistää alle nelikymppisten ruotsalaisohjaajien kärkeä, Josef Faresia, Babak Najafia, Daniel Espinosaa ja nyt Levan Akinia sekä Gabriela Pilcheriä? He kaikki ovat ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia. Pilcher liittyi joukkoon Venetsiassa erinomaisella, maailmalle varmasti hyvin leviävällä draamalla Eat Sleep Die.

Libanonissa syntynyt, 10-vuotiaana örebrolaistunut Josef Fares on Ruotsin menestyneimpiä ohjaajia. Tarina on harvinaisen komea: ensimmäinen ohjaus Jalla! Jalla! ensi-iltaan kun Fares oli 22, ja katsojia tuli kotimaassa 750 000. Faresin viimeisin, Faija, sai Ruotsissa 450 000 katsojaa.

Chileläisvanhempien poika Espinosa ohjasi Rahalla saa -filmatisoinnin (Jens Lapidusin romaanista) ikään kuin käyntikortikseen ja napattiin samantien Hollywoodiin, jossa hän on jo ohjannut Turvatalon – pääosassa Denzel Washington, yksi parhaiten palkatuista tähdistä – ja neuvottelee paraikaa seuraavista töistä. Seuraava on kai Child 44, projekti johon oli aiemmin kiinnitetty Ridley Scott.

Teheranissa syntynyt ja 11-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Najafi, jonka Sebbe voitti ansaitusti parhaan elokuvan Guldbaggen (vrt. Jussin), on juuri ohjannut Rahalla saa 2:n. Se ei kalpene edeltäjäänsä verrattuna.

Näin täällä Venetsiassa puoliksi bosnialaisen, puoliksi itävaltalaisen ja Skånessa varttuneen Gabriela Pilcherin erinomaisen Eat Sleep Dien, joka seuraa parikymppisen bosnialaissukuisen naisen elämää ja työnhakua Ruotsissa. Vahvasti todentuntuista ja samalla hyvin puoleensavetävää elokuvaa voi verrat Ken Loachin ohjauksiin ja jopa niistä parhaisiin. Olen tosissani.

Levan Akinin sävykäs kamaridraama Certain People on loistava elokuva, ja siitä pian lisää. Certain People esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Akinin vanhemmat ovat 1970-luvulla Ruotsiin muuttaneita georgianarmenialaisia.

Uusista ruotsalaista kärkiosaajista vain Apinatyttöjen ohjaaja Lisa Aschen on ”ruotsalainen”. Henrik Hellström ja Jesper Ganslandt ovat lupaavia, mutta taiteellisia täysosumia tai hittejä vasta odotellaan. (Ja Ganslandt on muuten saksalaisjuurinen, sukua Thomas Mannille.) Lukas Moodysson ja Tomas Alfredson ovat jo yli neljäkymppisiä.

Että näin Ruotsissa. Ei tästä mitään voi päätellä, näin vain sattuu olemaan.

Just sayin´.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Sehän on mukavaa. Itse en ole ikinä pitänyt ruotsalaisista elokuvista, ei vain nappaa yhtään. Mutta ehkäpä tutustun näihin kyseisiin leffoihin ja sitten voi olla jotain mieltäkin kyseisistä ohjaajista.

Unohdin Ruben Östlundin, joka tietysti olisi kuulunut ”ruotsalaisten” joukkoon.

Ruotsalaiselokuvien parhaimmistoon kuuluu myös Mohammed Svenssonin teos ”Respect Mohammed”.