Venetsia 2011: Roman Polanskin Carnage on miellyttävän irvokas näytelmäfilmatisointi

Ranskalaisen Yasmina Rezan näytelmästä Vihan jumala tuli älykkökomedia, jossa Roman Polanski hioo ironisen teränsä ehkä viiltävämmäksi kuin koskaan. Carnage – ”verilöyly” – ei ole kiistellyn veteraaniohjaajan paras elokuva, mutta hauskin se taitaa olla.

Carnage on tavallaan filmattua teatteria. Ensimmäistä ja viimeistä kuvaa lukuun ottamatta se on 80 minuuttia neljän ihmisen keskustelua reaaliajassa, yhdessä asunnossa ja rappukäytävässä. Siinä se.

Rezan näytelmä sijoittui Ranskaan, elokuva tapahtuu New Yorkissa. Jodie Foster ja John C. Reilly näyttelevät kirjailijaa ja myyntimiestä, joiden kotona Brooklynissa ollaan. Kate Winslet ja Christoph Waltz ovat rahoitusalalla ja lakimies.

Toisen, äveriäämmän pariskunnan poika on tempaissut toisten poikaa kepillä. Pari hammasta on mennyt poikki. Lyöjän vanhemmat ovat tulleet vierailuille, jonka piti kestää vain hetki.

Kaikki ovat sitä mieltä, että 11-vuotiaiden lasten pitää selvittää asiansa keskenään ja anteeksipyyntö on paikallaan. Periaatteessa mitään riitaa ei ole, mutta aggressiot eivät pitkään säily passiivisina, ja pian ollaan ”se on peace tai tulee turpaan” -tyyppisessä tilanteessa (Sörsselsöniä jommastakummasta muistinmenetys-Uunosta lainatakseni).

Tilanne kärjistyy, puolet vaihtuvat, kaikki ovat kaikkia vastaan ja yhä lapsellisemmat solvaukset lentävät, eikä sellaista kestä selvin päin. Humalatila ei ainakaan loivenna tilannetta.

Carnage ei ole mikään lempeän humanismin kukka, vaan aidosti veemäinen tarina ihmisluonnon huonoimmista puolista. Siitä huolimatta ja juuri siksi se on riemastuttava. Nauroin ääneen tuon tuostakin. Venetsian elokuvafestivaalin – jossa Carnage sai torstaina maailmanensi-iltansa – lehdistönäytöksessä kuultiin jopa kovaääniset aplodit kesken elokuvan. Sanotaan niin, että Winsletin roolihahmon epäsovinnainen fyysinen ilmaisu ei jää äänekkääseen röyhtäilyyn.

Lisäpisteet uskomattoman ahkeran Alexandre Desplatin musiikille. Yleensä on huono merkki, jos elokuvan musiikkiin kiinnittää huomiota, mutta tällaisessa kehyksessä Desplatin pisteliäät sävelet vain paransivat kokemusta.

80 minuuttia voi kuulostaa lyhyeltä, mutta kun sisältö on näin intensiivinen, tiivis kesto todella tekee elokuvan. Carnagessa ei ole kuolleita hetkiä. Nautin joka sekunnista.

Suomeen Carnage saapunee vasta ensi vuoden puolella Yhdysvaltojen ensi-illan jälkeen.