Venetsia 2010: Vincent Gallo teki merkillisen elokuvan ja piiloutui hotellihuoneeseensa
Tämä ei ole mikään yllätys: elokuvajuhlien odotetuimpiin vieraisiin lukeutuva Vincent Gallo – diiva ja egotrippailija jos joku – on evännyt itsensä festivaalikävijöiltä ja kansainväliseltä lehdistöltä.
”If you’re having girl trouble I feel bad for you son, I got 99 problems but a bitch ain’t one”, räppäsi Jay-Z hitissään, jonka mustavalkovideossa (ohjaus: Mark Romanek) seikkailivat kolme maailman cooleimmaksi arvioitua ihmistä: herra artistin ohella Rick Rubin ja Gallo.
Gallo on itse ohjannut kolme pitkää elokuvaa, joissa kaikissa hän näyttelee äärimmäisestä girl troublesta kärsivää miestä.
Uusi Promises Written in Water esitettiin Venetsiassa erittäin uteliaalle yleisölle: ensimmäiseen näytökseen 1300-paikkaisessa Darsena-salissa oli kovempi tunku kuin mihinkään muualle täällä tähän mennessä. Läheskään kaikki eivät mahtuneet sisään.
Elokuva on vähintään yhtä morbidi kuin tekijän edellinen sukellus Brown Bunny.
Gallon roolihahmo on ruumishuoneella työskentelevä mies, jolla on hankala ystävyyssuhde kuolemansairaaseen kaunottareen Malloryyn (Delfine Bafort).
Jokin lupaus on tehty.
Päähenkilö ottaa valokuvia kuolleesta naisesta. Hän polttaa savuketta ja kiemurtelee. Hän keskustelee Malloryn kanssa pitkässä kohtauksessa, joka tuntuu varhaiselta harjoitukselta – samat repliikit luetaan kymmenisen kertaa, yhä uudelleen. Rakenne on hajallaan – aikajärjestys on arvoitus. Godardmaista ehkä, tai aidointa Galloa.
Elokuvassa ei ole juonta – siinä on idea, jonka kertomiseen menee 77 minuuttia. Se ei ole ongelma. Masanobu Takayanagin mustavalkokuvat ovat erittäin kauniita, Gallon magnetismi on entisellään, seksikästä Bafortia katselee mielellään.
Täytyy kuitenkin olla Gallo-herännäinen pitääkseen Promisesia mestariteoksena. Variety kuittasi elokuvan suunnilleen ”ehdotelmaksi”. The Hollywood Reporter totesi sen olevan turhauttavan umpimielinen. The Guardian sarkastisesti määritteli elokuvan hienoksi hommageksi Vincent Gallolle. ”The crowds have gathered to see just how further up himself one man can travel.”
Promisesin näytöksessä osa yleisöstä alkoi nauraa, kun alkutekstit toistivat samaa. A Vincent Gallo Films production. Pääosassa Vincent Gallo. Music by Vincent Gallo. Edited by Vincent Gallo. Written, directed and produced by Vincent Gallo…
Mutta mitä Prince Vince tähän kaikkeen sanoo?
Gallolla on festivaaleilla poikkeukselliset kolme elokuvaa, mutta hän itse ei edes näyttäydy.
Eilinen Promisesin pressikonferenssi peruttiin – syitä ei kerrottu. Tällaista ei juuri koskaan tapahdu, mutta ei kai tilaisuutta voi pitää, jos ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-tähti itse pysyttelee toisaalla.
Gallo on tiettävästi Venetsiassa, muttei uskalla tai halua poistua hotellihuoneestaan.
Täysin poikkeuksellisesti hän ei antanut Promisesin pr-hommia millekään alan firmalle, vaikka kilpailupaikka kansainvälisellä festivaalilla sellaista yleensä vaatii, vaan haastattelupyynnöt piti lähettää hänen henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseensa. Haastatteluja ei heru, ei vastauksia meileihin.
Totta kai tästä kaikesta kirjoitetaan – ja se varmasti on Gallolle tärkeintä.