Venetsia 2010: todella kiinalainen juttu

Maailman talouden painopisteet ovat vaihtumassa, mutta kulttuurin suurvalta Kiina ei ainakaan elokuvapuolella ole. Eikä sellaiseksi heti nouse.

Kiinassa on osaavia ohjaajia, mutta muutamaa poikkeusta (Zhang Yimou, John Woo) lukuun ottamatta he työskentelevät hyvin pienten elokuvien parissa. Monet taitavat tekijät ovat vaikeuksissa viranomaisten kanssa – elokuvia saisi kai tehdä vain mutkattomista aiheista.

Kiinalaiset populaarijutut ovat yleensä ihan tolkuttomia, ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Ei niitä yritetäkään viedä maasta ulos.

Venetsiassa näin 11-minuuttisen 3D-animaation nimeltä Space Guy. Se esitettiin erään toisen 3D-aasialaiselokuvan alkukuvana, mutta miksi, en tajua.

Nimessä ei ainakaan ole ironiaa tjsp.

Space Guy on huipputeknologiaa: teknisesti huolella tehty ja näyttävä, varmasti hyvin kallis. Ei ihan Pixaria, mutta tietokoneanimaatioiden saralla parhaimmillaan aika lähellä. (Välillä kuvien asetelmat ja ”kameranliikkeet” toivat tosin mieleen konsolipelit, ehkä elokuvan tekijätiimi tekee ennen kaikkea niitä.)

Mutta sisältö.

11-minuuttisen lyhärin juoni menee näin.

Susi ja pieni kana ajelevat pitkään skootterilla. Perillä autokorjaamossa susi kaivaa esiin tietokoneen.

Avaruudessa on ongelma.

Elokuvan englanninkielinen tekstitys oli aivan hassu, samaan tapaan kuin Hongkong-elokuvissa aikanaan: ”Is satellite broke”, pieni kana kysyy.

On se rikki. Hallista löytyy avaruusraketti. Sinne menee pieni kana, vaikka hänen ei ilmeisesti pitäisi.

Raketti laukeaa ja pieni kana lentää kiertoradalle, satelliitin luo. ”Remove stone to solve space confusion problem”, huolestunut susi ohjeistaa ystäväänsä radioitse.

Urheasti sankarimme kurottaa ristikon läpi jonkinlaiseen plasmapurkaukseen ja vetää kiven pois sieltä. Siinä samalla pienen kanan avaruuspuvun kypärän lasi halkeaa.

Näyttäisi siltä, että urhea pieni kana kuoli: ruumis kelluu avaruudessa poispäin.

Onneksi näemme, kuinka koko itäiselle pallonpuoliskolle syttyvät taas valot.

Susi itkee kotona Kiinassa auringonlaskua katsellen, skootteri vierellään.

Yhtäkkiä pieni kana tulee hänen takaansa kuvaan, nähtävästi täysissä hengen ja ruumiin voimissa. Melko yllättävää käännettä ei selitetä mitenkään. Tuhti orkesterimusiikki (China Philharmonic Orchestra lopputekstien mukaan) pauhaa: soi todella imelä sankariteema.

On vielä viimeisen kummallisuuden aika. Murtunut susi ei näytä lainkaan ilahtuvan pienen kanan paluusta vaan lähtee tallustelemaan pois. Mitä ihmettä?

Se olikin tsoukki: kohta susi kääntyy ja juoksee halaamaan ystäväänsä.

Loppu.

Space Guy on aikuisten tekemä, varmaankin satoja tuhansia euroja maksanut lyhytelokuva.

Juu, se on tarkoitettu lapsille.

Mutta silti, toistan: tekijät ovat aikuisia.

Stoori on kuin kolmevuotiaan keksimä, eikä kovin hyvän kolmivuotiaan tarinankertojan. On päätöntä ja pateettista sankaritarinaa, jollaisesta kommunistipuolue varmasti tykkää – tähän asti tekemisen logiikka on ymmärrettävissä – mutta kaikki ympärillä on käsittämätöntä, täysin käsittämätöntä. Eikä kyse ole kulttuurieroista, että jotain jäisi ymmärtämättä. Tämä tarina on vain ja ainoastaan todella saakelin surkea.

Lopputekstien mukaan elokuvalla oli yhdeksän käsikirjoittajaa. Miltä planeetalta he ovat?

Minua pelottaa Kiinan kasvava valta.