Venetsia 2010: Quentin Tarantino sekalaisen sirkuksen tirehtöörinä

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Venetsian 67. elokuvajuhlien tuomaristoa johtaa Quentin Tarantino. Kuvaan sopii, että kilpasarjassa on poikkeuksellisen paljon selvää genre-osastoa.

Ilmeisimmin sitä on japanilaisen hurjapään Takashi Miiken historiallinen 13 Assassins. Sattumoisin Miike ja Tarantino ovat myös ystäviä ja yhteistyön tekijöitä – jenkki muun muassa vieraili kaukoitäwesternissä Sukiyaki Western Django, vaikka ei se siitä katselukelvollisemmaksi muuttunut.

Sofia Coppola tuo Venetsiaan neljännen elokuvansa, näyttelijä-isän ja tyttären suhteesta kertovan Somewheren.

Palettia sekoittaa se, että Coppola ja Tarantino ovat hetken aikaa seurustelleet, vuosia sitten.

Monte Hellmanin uusi Road to Nowhere kertoo nuoren elokuvantekijän koettelemuksista. Hellman oli tukena, kun Tarantino teki esikoistaan Reservoir Dogsia. Hänet on merkitty siinä yhdeksi tuottajaksi.

Kilpailussa on myös Three, jonka ohjaaja Tom Tykwer ja Tarantino ovat kavereita vuosien takaa (Tykwer muuten käänsi Kunniattomien paskiaisten käsikirjoituksen saksaksi).

Tuomari kuitenkin vakuutteli olevansa puolueeton: ”jos joku jota rakastan tekee leffan, josta en välitä, en intoile siitä”, hän kertoi avajaislehdistötilaisuudessa.

Ja tietysti muillakin festivaaleilla törmätään samankaltaisiin jääviyspohdiskeluihin – totta kai monet elokuvantekijät ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa.

Muita kilpasarjan kiinnostavia elokuvia ovat nykytaiteilijan ja Perhonen lasikuvussa -elokuvan ohjaajan Julian Schnabelin Palestiina-tutkielma Miral, Norwegian Wood, Tran Anh Hungin filmatisointi HarukiMurakamin kirjasta, Jerzy Skolimowskin takaa-ajojännäri Essential Killing (tästä pian lisää) sekä edellämainitussa pääosaa näyttelevän Vincent Gallon odotettu kolmas ohjaustyö Promises Written in Water.

Kilpasarjan genrekamaa ovat Miiken ja Skolimowskin elokuvien lisäksi ainakin Alex de la Iglesian Espanjan sisällissotaan sijoittuva väkivaltainen sirkusjuttu Ballad of the Sad Trumpet, hongkongilaisen Tsui Harkin jotenkin tosipohjainen Detective Dee and the Mystery of the Phantom Flame sekä avajaiselokuva, Darren Aronofskyn villi sekoamistrilleri Black Swan.

Näin Tarantinon sattumalta keskiviikkona alkuillasta Excelsior-hotellin aulassa, kun menin sopimaan Miike-haastatteluni ajankohtaa erään pr-tyypin kanssa.

Teki mieli mennä kysymään, onko hän ehtinyt tai viitsinyt katsoa Teuvo TulionSensuelan dvd:tä, jonka hänelle viime kesänä Tukholmassa haastattelun päätteeksi annoin.

Tarantino oli kuitenkin drinkkinsä ääressä niin keskittynyt tutkimaan vieressä istuneen naisen saappaita, etten tohtinut häiritä.