Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Venetsia 2010: Julian Schnabel kertoo Miralissa palestiinalaisnaisten kohtaloista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.9.2010 15:31

Julian Schnabel on paitsi maailman kuuluisimpia (ja äveriäimpiä) nykytaiteilijoita, myös lahjakas elokuvaohjaaja. Edellinen Perhonen lasikuvussa palkittiin Cannesissa ohjauksesta ja sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Nyt Schnabel toi Venetsiaan Palestiina-kertomuksen Miral.

Vuosiin 1948-1995 sijoittuva elokuva kertoo neljän naisen tarinat. Pohjana on Rula Jebrealin romaani, joka puolestaan perustuu eri tosielämän henkilöihin ja Jebrealin omaan elämään.

Elokuva on tyyliltään tuttua Schnabelia: kamera liikkuu orgaanisesti ja kauneus löytyy sieltä mistä ei odottaisi, silloin kun ei odottaisi.

Newyorkinjuutalainen Schnabel on melko rohkeasti palestiinalaisten asialla. Vaikka heidänkin puolensa valtataistelut kuvataan surullisen ja typerän väkivaltaisiksi, annetaan Israelin toimista sangen kolkko kuva. Viranomaisten huostaanottamia naisia kidutetaan laittomasti ja palestiinalaiset ovat muutenkin Israelissa ali-ihmisten asemassa.

Schnabel kertoi, kuinka vaikeaa elokuvaa oli tehdä oikeilla tapahtumapaikoilla palestiinalaisalueilla pääosin israelilaisen kuvausryhmän kanssa. Onneksi apuna oli vahvoja paikallisia naisia, kuten Jebreal sekä Hiam Abbass, joka näyttelee Hind al-Husseinia.

Pääosassa vuonna 1971 syntyvänä, palestiinalaisten tyttöjen orpokodissa kasvavana ja terrorismista ratkaisukeinona kiinnostuvana Miralina on Freida Pinto – erittäin lupaava intialainen näyttelijä, joka teki läpimurtonsa Slumdog Milloinairessa. Ratkaisu voi kuulostaa oudolta, mutta ei siihen kiinnitä huomiota ainakaan negatiivisesti.

Miral ei ole Schnabelin paras – tunteet ovat liiankin pinnassa – mutta vei se kieltämättä mukanaan paremmin kuin keskiverto festarikilpaelokuva.