Venetsia 2010: järki naulaan ja veitsi kaulaan, tämä on Machete

Robert Rodriguezin hillitön Machete tarjoaa täyslaidallisen kaikkea sitä, mitä turhaan toivoin The Expendablesilta.

Venetsian elokuvajuhlien avajaiselokuvista erikoisempi valinta oli yögaalapaikan saanut Machete.

Robert Rodriguezin verevä sekoboltseilu perustuu feikkitraileriin, jonka ohjaaja teki viisi vuotta sitten. Rodriguezin Planet Terroria ja Quentin Tarantinon Death Proofia esitettiin ensin USA:ssa yhtenä kokonaisuutena nimellä Grindhouse (näin sen New Yorkissa aikanaan, se on yhtenä huuruilupakettina merkittävästi parempi kuin nuo elokuvat erikseen) ja välissä oli kuvitteellisten törkyelokuvien mainoksia – yhtenä Machete.

Tuo traileri herätti niin paljon huomiota, että ohjaaja päätti tehdä sen elokuvan, jota se muka mainosti.

Danny Trejo tekee elokuvassa ensimmäisen pääosansa. Hän ei ole uusi tulokas – IMDb listaa Trejolle vaatimattomat 195 roolia 25 vuoden ajalta. 66-vuotiaan ex-vangin karut kasvot ovat tuttuja pikkurooleista, tietenkin yleensä konnaosista.

Juoni menee suunnilleen niin, että entinen meksikolaispoliisi ”Machete” värvätään salamurhaajaksi, petetään ja hän kostaa hoitaen samalla maan päältä joukon rasismilla politiikassa ratsastavia kelmejä ja huumeliigankin.

Lyhyemmin: päät katkeilevat, veitset lentävät ja Machete saa kaikki naiset – mukaan lukien Jessica Alban ja Lindsay Lohanin. Roistoina heiluvat muiden muassa Don Johnson (jonka elokuva vitsikkäiden alkutekstien mukaan ”esittelee ensi kertaa”), Steven Seagal ja Robert de Niro.

Latvasta juureen -lähestymistapa – Rodriguez halusi sisällyttää valmiiseen elokuvaan kaikki trailerin kohtaukset – on ollut eduksi. Se on vapauttanut tekijän mielikuvituksen: Machete ei ole vain pastissi, vaan omilla ehdoillaan estotonta sekoilua alusta loppuun ja siksi Rodriguezin toistaiseksi paras elokuva hyvän mittaa Sin Cityn ja Planet Terrorin edellä.

Suomessa Machete sai jo K-18-ikärajan. Huumorintajuttomuutta? ”Minusta tämä on komedia”, Rodriguez sanoi Venetsiassa eilen.

Pitää paikkansa, mutta elokuva on myös kaksin verroin vauhdikkaampi ja vetävämpi kuin laiska, vain ujosti ironinen The Expendables. Tämän elokuvan tekijä on ilmiselvästi nauttinut joka hetkestä, mitä Stallone tuskin itsekään kehtaisi leffastaan väittää. Suosittelen kaikille – no en todellakaan. Vain erittäin hyvän huonon maun ystäville. Suomeen luukutus saapuu marraskuussa.