Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Vares, hampurilaiset ja Wallander

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 17.1.2011 10:01

Uusi, vähän kuiva ja yllättävän vähärasvainen Vares-elokuva Pahan suudelma on ainakin markkinoitu hyvin, kuten Solar Filmsin tuotannoilla on tapana. Hesburger tarjoaa jättipurilaista ja tosi isoja ranskalaisia Vares-ateriana.

Puuttumatta siihen, onko Reijo Mäen dekkarien ja suuhunpantavan yhdistäminen jotenkin ällöä, herää asiasta konkreettisempi tyylikysymys.

Uusista Vares-elokuvista – joita siis on tulossa yhteensä kuusi, seuraava elokuussa – on Markus Selinin mukaan määrä luoda kansainvälinen myyntituote: Wallandereja ja Beckejä mukaileva ”Finn Crime”.

Mutta vähän mautonta tämä seksuaaliviritteisten, raakojen fiktiomurhien jauhelihapihvimainonta on. En usko, että Ruotsissa on myyty paikallisessa (tuotteiltaan muuten Heseä paljon paremmassa) Max-hampurilaisketjussa Wallander-purilaisia. Tai Miehet jotka vihaavat ituja -aterioita.

Selväähän se toisaalta on: tämä Finn Crime on ruotsalaisiin esikuviin verrattuna majoneesiosastoa, vaikka Anders Engströmin uusi elokuva yrittää olla Aleksi Mäkelän Vares-tulkintoja vakavampi.

(Missä muuten viipyy se todellinen Vares-tuote, olut? Beckilläkin on nimikkomerkkinsä, ja hän ei edes ole mikään pub-huuhkaja.)

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Minusta on kummiskin hienoa, että Solar FIlms jaksaa markkinoida elokuviaan aggressiivisesti, vaikka homma usein menee tyylittömän puolelle. Liian moni kotimainen on joutunut kärsimään lähes olemattomasta markkinoinnista. Esim. Väärät juuret tai Skavablölen pojat.

Kummasta muuten pidit enemmän: vanhoista vai uudesta Vareksesta? Vai piditkö kummastakaan?

Selinin tallissa tehdään kuten Hollywoodissa tai Disneyllä tehdään. On tainnut olla joka Selin-leffan yhteydessä joku Hese-tuote, jos en ihan väärin muista.

Tuotesijoittelun amerikkalaiset osaavat, mutta en muista koskaan nähneeni Hollywood-elokuvan edellä, Suomessa tai Hollywoodissa, sponsori-ilmoituksia.

Selin diminuoi elokuvansa TV:n säätiedotuksen tai tusinasarjan tasolle. Mitä ne tietysti normaalisti ovatkin.

Koskitar: ”Selinin tallissa tehdään kuten Hollywoodissa tai Disneyllä tehdään. On tainnut olla joka Selin-leffan yhteydessä joku Hese-tuote, jos en ihan väärin muista.”

No et sinä nyt ihan oikein muista. Ei niitä Hese-diilejä ole ollut ihan joka elokuvassa. Itse asiassa ei tule tämän Vareksen lisäksi yhtään muuta mieleen.
Ja on siinä vähän eroa, kun MacDonalds myy lastenleluja ja happymealeja jonkun piirroselokuvan kylkiäisenä ja Solarin väkivalta/pehmopornoleffoja kaupataan vastaavalla konseptilla.

Mutta se mikä tässä on mielestäni oleellista on tuo Kalpean Katsastajan pointti: Suomessa harjoitetaan elokuvien ja sponsorifirmojen välistä ja yhteistä markkinointia todella tökerösti. Firmojen logoja tungetaan elokuvien alkuteksteihin, jne. Ja siinä voi käydä kuten tässä on arvuuteltu. Elokuva muuttuu yhtä arvokkaaksi kuin se hampurilainen jolla sitä myydään: massaostettu kulutustuote. Eikä siinä ole mitään huonoa sinänsä, jos tähän on alunperin tähdättykin, mutta jos kaivataan ulkomaille myytävää laadukasta tuotetta, niin sitten tarvitaan enemmän.

Tässä on pakko mainita, että ihan ulkoa muistan nähneeni ainakin espanjalaisissa ja brasilialaisissa elokuvissa erikoisia kulutustuote-sponsorilogoja alussa. Eli eivät ne ainoastaan suomalainen piirre ole.

Mutta olipa minkämaalainen elokuva tahansa kyseessä, alun mainosputki ei teoksen arvokkuutta tosiaankaan lisää.

Alkuun tulevista logoista ei ole mitään todistettavaa mainoshyötyä verrattuna siihen, että sponsorin mainos esitettäisiin erillisenä ennen elokuvaa. Sitominen vain pudottaa molempien arvostettavuutta. Miksiköhän tätä ei ymmärretä?

Hesburgerin oma Vares-mainos on sentään ihan hauska.

Niin, edesmenneen Katso-lehden toimittaja arvosteli aikoinaan Pahat pojat -devaria mm. seuraavin sanoin: ”Levylle tungettu pakkomainonta takaa sen, että siihen yhteen kodinkoneketjuun en tuhlaa rahojani enää koskaan.” Eli tämä tuotemarkkinointi voi kääntyä itseään vastaan.

Alkoholismia kuvaavan Paha maa -elokuvan alussa oli Koffin mainos. Oh shit…

Mieleen jäänyt pätkä Fräntin blogista:

”Kotimaiset uutuuselokuvat saapuvat viikottain valkokankaalle. Viimeksi tuli Kummeli-komediaryhmän elokuva, jota sponsoroidaan Hesburgerin uudella alivuokralaistuotteella.
En halunnut mennä katsomaan elokuvaa, sillä mieleeni syöpyi vastenmielinen vastareaktio: samaan aikaan, kun Al Gore tai John Webster dokumentoivat ilmastonmuutoksen vaaroista, kotimainen komediaryhmä suostuu valjastamaan elokuvansa ilmastonmuutosta edistävän roskaruuan mannekiiniksi.”

http://kinojatv.blogspot.com/2008/09/radio-tuli-televisioon-olen-kuunnellut.html

Onneksi elokuvateollisuus ja jalkapallo eivät edistä ilmastonmuutosta. No, noihin Hesarin leffakriitikkojen viherhippeilyihin jo tottunut, toki Fränti ei enää kirjoita.

”Minusta on kummiskin hienoa, että Solar FIlms jaksaa markkinoida elokuviaan aggressiivisesti, vaikka homma usein menee tyylittömän puolelle. Liian moni kotimainen on joutunut kärsimään lähes olemattomasta markkinoinnista. Esim. Väärät juuret tai Skavablölen pojat.”

Jatkaisin tästä – kumpi on parempi: tyylittömyyden ja tyylikkään rajoja hipova toteutus, massiivinen markkinointi ja paljon katsojia vai viimeiseen asti tyylikäs kokonaisuus, pieni markkinointi ja vähän katsojia?

Ymmärrän tyylinäkökulman, mutta en tiedä onko se niin vakavaa, jos muutama puristi pahastuu ja saadaan koko kansa. Se on sitten asia erikseen, jos elokuvan katsojakuntana on nimenomaan ne muutamat puristit.