Valtakunnallinen bolševikkipropagandasaastutus, helmikuu 2019

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eilen Saska Saarikoski huomasi, että televisiosta tulee Neuvostoliiton mainos.

Yle Teema kehtasi esittää Sergei Eisensteinin elokuvan Lokakuu. Kyllä, se on propagandaa – ja se on 92 vuotta sitten tehty mustavalkoinen mykkäelokuva.

Sarkastisesti Saarikoski kysyi, esitetäänkö myös natsipropagandaksi tehty ja natsiestetiikkaa luonut Tahdon riemuvoitto (Leni Riefenstahl, 1935) sekä rasistista kuvastoa sisältävä Kansakunnan synty (D.W. Griffith, 1915). Ne tosiaan ovat vielä kiistellympiä teoksia.

Rohkenen väittää, että vuosikymmeniin Lokakuuta tai vaikkapa Eisensteinin toista merkkiteosta Panssarilaiva Potemkinia ei ole katsottu enää missään ideologisin perustein. Niitä katsotaan, koska ne ovat aikakautensa voimakkainta elokuvataidetta, teoksia jotka loivat edelleen käytössä olevia kerronnan keinoja ja määrittivät näin koko taiteenlajia.

Kyse ei ole vain siitä, mitä sanotaan, vaan miten se sanotaan. Eisensteinin keskeiset formalistiset oivallukset on kaikista tehokkaimmin hyödyntänyt mainoselokuva. Silti tv-mainoksia katsoessa minulle ei tule usein mieleen, että saatanan Neuvostoliitto.

Meneekö teiltä muuten hermot, kun näette Volkswagen-merkkisen auton? Etenkin Kupla on järjettömän ongelmallinen, koska se oli alun perin Adolf Hitlerin tilaama. Hitler oli – antakaahan kun kerron teille – Saksan diktaattori, joka suoraan ja välillisesti aiheutti kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman. Ja silti tuolla ajellaan autoilla, joita ei olisi tehty, ellei tämä Hitler olisi pyytänyt Ferdinand Porschea kehittämään kansanautoa. Eikö kukaan ajattele uhrien tunteita? Uhrien tunteet oli myös Saarikosken jatkotwiittien perustelu: Lokakuun esittäminen voi loukata heitä, joiden elämän Neuvostoliitto tuhosi.

Kaikki elokuvat eivät kuulu lineaarisen television iltapäiväohjelmistoon. Pekka ja Pätkä neekereinä ei mielestäni kuulu – lapsellisen viihde-elokuvan kielenkäyttö on valitettavasti muuttunut suurta ihmisjoukkoa loukkaavaksi. Tapaus on harvinainen ja ongelma liittyy siihen, että julkiseen keskusteluun sopimaton sana on elokuvan nimessäkin. Yle Areenassa sille on oivallinen paikkansa, josta sitä voidaan esittää nykyiselle yleisöille eli vanhainkodeissa ja siihen voidaan tutustua ajankuvana.

Lokakuun osalta kysymys jää hieman auki: mikäli tosiaan on ihmisiä, jotka kokevat sen esittämisen omaa ihmisarvoaan tässä ajassa loukkaavaksi (muuten kuin trollausmielessä), ehkä se tosiaan kannattaisi jättää vaikkapa Yle Areenan puolelle. En pidätä hengitystäni.

Saarikosken twiittiä on vaikea lukea muuten kuin sensuuripyyntönä – hän suoraan paheksuu Lokakuun esittämistä. Jatkotwiitissään hän veti keskusteluun Ylen toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan ja ilmoitti, että ”ei bolsevikkipropagandaa voi näyttää, ei ainakaan ilman historiallista kontekstointia”. Saarikoski tekee asian selväksi: tämän mustavalkoisen mykkäelokuvan pariin päätynyt katsoja vuonna 2019 ei hänen mielestään kykene käsittelemään näkemäänsä ja kontekstoimaan sitä itse. Raja häilyy, onko kyseessä teoksen loukkaavuus vai – sittenkin! – vaarallisuus.

Ajatus siitä, että Tahdon riemuvoitto ja Kansakunnan synty olisivat jossain palvelussa kätevästi ja kontekstoituna nähtävillä ei muuten ole ollenkaan huono. Kumpikin on paitsi merkittävä taideteos, myös ongelmallisuudessaankin väkevä dokumentaatio eräistä aikansa ajattelutavoista. Kansakunnan synty oli vielä muutama vuosikymmen sitten tiukasti mukana, kun elokuvahistorian suurimpien klassikkojen listoja koottiin. Häveliäisyys- tai muista syistä sen listaavat nykyään hieman harvemmat, mikä ei välttämättä kerro sen taiteellisten arvojen heikkenemisestä vaan sisällön osittaisesta sopimattomuudesta nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Elokuva voi olla joiltain ajatuksiltaan väärässä, pahastikin väärässä; samoin moni kanonisoitu kirjallisuuden klassikko on.

Niinpä: elokuva on ainoa taiteenlaji, johon kohdistuu yhä paineita, joista Saarikoski sunnuntai-aamuna avautui. (Jos pelit lasketaan taiteeksi, nekin kuuluvat joukkoon.) Mikään romaani tai kuvataideteos, jonka taiteelliset arvot on tunnustettu, ei kannusta julistamaan, että tätä ei nyt vaan pitäisi antaa rahvaan ulottuville. Elokuvalla tämä voima edelleen näyttäisi olevan, jopa lähes sata vuotta vanhalla bolševikkipropagandalla ja jopa 1960-luvulla syntyneisiin.

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Neuvostoliittokin on muistaakseni lopetettu.

Tänään Saarikoski muuten löysi uuden, jälleen venäläisiin kulttuuriklassikoihin ja niiden tulkintaan liittyvän ongelman. Relativismi onkin taas ihan ok!

Ilmoita asiavirheestä