Valkoinen raivo: raflaava tulkinta tekee kiusaamisdokumentista hieman kiusallisen

Dokumenttielokuva, joka selittää, miksi koulusurmaaja surmaa? Valkoinen raivo lupaa paljon.

Tarina alkaa lapsuudesta. Runollista monologia lukee mies, josta olisi voinut tulla koulusurmaaja. Mies kertoo, miten nuoruuden kokemukset tekivät hänestä räjähdysalttiin. Isä kuoli onnettomuudessa. Aikuisen roolin ottanutta poikaa kiusattiin yläasteella ja lukiossa. Yliopistossakin miehen etevyyteen suhtauduttiin aggressiivisesti. Häntä paneteltiin ja syrjittiin.

”Keskellä epäoikeudenmukaista maailmaa rakastuin voimaan”, mies sanoo. Kostoksi maailmalle halusi toteuttaa joukkomurhan ja suunnitteli sitä vuodesta toiseen.

Arto Halosen dokumenttielokuva Valkoinen raivo tarjoaa yhden selityksen sille, miten ihmisestä tulee koulusurmaaja. Tarina sinänsä on vahva: eettisen jaakobinpainin vetovoimaa ei voi kiistää. Jo aihe tekee elokuvasta koko ajan kiinnostavan, ja henkilökohtaisesti koettu ravistelee. Tutustumme kristillisesti kasvatettuun älykköön, jota työnnetään vuodesta toiseen rajalle. Viha patoutuu väkivaltafantasioiksi.

Valitettavasti Valkoinen raivo ei tunnu varsinaisesti universaalilta. Se on yhden miehen muistelevaa ja analysoivaa puhetta itsestään. Pohdiskelevuudesta huolimatta katkeruuden trauma on sisäänrakennettuna syvälle tähän tarinaan – asia, jota raflaava dramatisointi ankarasti korostaa.