Väärä väline: Michael Mooren uusi Donald Trump -elokuva floppasi
Michael Mooren uusi dokumentti käsittelee Donald Trumpia. Koska Mooren Fahrenheit 9/11 – jonka aiheena oli George W. Bush ja hänen hallintonsa sotaisuus – on kaikkien aikojen katsotuimpia dokumentteja, voisi ehkä kuvitella, että samoilla ”presidentti on tyhmin ikinä” -vesillä kalasteleva Fahrenheit 11/9 myös vetäisi yleisöä.
Trumpista sentään puhutaan mediassa jokaikinen päivä ja riipivään kriittisyyteen on poskettomat mahdollisuudet. Hän on maailman vihatuin ihminen jo ennen kuin Moore tarttuu toimeen!
Uusi elokuva on kuitenkin flopannut Yhdysvalloissa, eikä sitä tuoda Suomessa kaupalliseen levitykseen lainkaan. Yleisön on mahdollista nähdä se tänään perjantaina 1.2. valkokankaalta DocPoint -festivaalilla. Tämä blogaus ei ole elokuvakritiikkiä, vaan koostaa ajatuksia, joita levitys tai siis sen puute herättävät.
Fahrenheit 11/9:n DocPoint -näytöksen liput menivät lopulta loppuun ja sunnuntaille on lisätty toinen näytös. Kovin, kovin vähältä kuulostaa silti isossa kuvassa – Fahrenheit 9/11 sai Suomessa aikanaan peräti 83 000 katsojaa.
Miksi näin?
Mietin, haluanko nähdä elokuvan.
Vastaus oli kovin selkeä. Äh. Miksi ihmeessä?
Mitä se voi olla? Moore näsäilemässä, että Trump on tyhmä valehtelija?
Puhutaanko kuolleen hevosen potkimisesta?
Mitään suurta oivallusta saati paljastusta Trumpista ei elokuvassa amerikkalaisarvioiden mukaan tosiaan ole, vaikka kritiikit sinänsä ovat pääosin myönteisiä.
Ei ollut Bushistakaan isoja paljastuksia Fahrenheit 9/11:ssa – menestysdokkari oli aivan kiva paketti vallanpitäjän pilkkaa, hirtehishuumoria ja samanmielisten selkääntaputtelua – mutta tuo elokuva tuli erilaisessa ajassa, vuosia ennen sosiaalista mediaa.
Mooren päällekäyvä epäkohtadokumentarismi on kiistatta ollut parhaimmillaan riemukasta. Toki Trump on ainutlaatuinen aihe, Yhdysvaltojen presidentti, joka alittaa riman joka viikko tai joka päivä. Varmasti häntä olisi ollut herkullista käsitellä poleemisen dokumenttielokuvan keinoin – mutta siinä maailmassa, jota ei enää ole.
Someajan äläyttelyt ja kiihkeät reaktiot niihin ovat jotain, mitä dokumenttielokuva ei kykene ja ehdi reteästi peilaamaan. Paneutuvan dokumenttielokuvan ajankohtaisuusmahdollisuudet lienevät ennallaan, mutta moorelaisen agitaation aikajänne on nyt päivä tai korkeintaan kaksi, ei dokumenttielokuvan vaatimaa aikaa, vähintään vuotta. Trumpin päättömyyksillä on Twitterin nopeus, Moorella elokuvan hitaus.
Nopeasti lukemieni arvioiden mukaan elokuvassa maalaillaan maailmanloppua, irvaillaan tollo-Trumpille ja Mooren kotikaupungissa Flintissäkin käydään toteamassa, että kuulkaas ei mene duunarilla hyvin. Hmm.
Trumpin hullunkurista käytöstä tulee nyt joka tuutista, alleviivaten ja reaktiota tavoitellen. Meininki on niin masentavaa, että ajatus populisti-Mooresta osoittamassa populistipresidenttiä sormella on ainakin minulle lähinnä luotaantyöntävä. Fahrenheit 11/9:n julisteen mukaan Trump on ”tyranni, valehtelija ja rasisti”. Ihanko totta.
Moore varmasti voisi tehdä ja tekeekin vielä kiinnostavia agitprop-dokumenttejä, mutta juuri tämä aihe lienee fiksulle elokuvalle mahdoton – ainakin ennen kuin Yhdysvaltojen historian kummallisimpaan presidenttikauteen saadaan vähän perspektiiviä.
Tietysti takaraivossa möyrii myös nostalgis-harmistunut ajatus, että ehkä elokuva ei vaan enää voi tehdä suurta poliittista vaikutusta. Kannattaa silti muistaa, ettei alkuperäinen Fahrenheit 9/11 sekään maailmaa muuttanut: Bush valittiin siitä ja sen menestyksestä huolimatta toiselle kaudelle.
(Luin tämän jo kirjoitettuani Antti Selkokarin blogauksen elokuvasta. Aivan kuin Moorelle olisi tosiaan käynyt hassu virhe: dokumentaristi tekee Trumpista kokonaisen elokuvan, jossa hän päivittelee, miksi media on kiinnostunut vain Trumpista. Ajatella.)
Fahrenheit 11/9:n lisänäytös DocPoint-festivaaleilla Savoy-teatterissa sunnuntaina 3.2. klo 16.