Uusnatsiallegoria? Mitä The Last Jedi tarkoittaa
En ole vielä varma, onko The Last Jedi todella hyvä Tähtien sota -elokuva, mutta se on ehdottomasti aika hyvä blockbuster.
Myönnän: viime vuosina minulla on ollut yhä enemmän vaikeuksia pysyä koko elokuvan ajan kiinnostuneena, kun katson Hollywoodin suurimman rahan spektaakkeleja (DC-sarjisleffat, Pirates of the Caribbeanit, useimmat Marvelit, jopa aiemmin nautittavan hysteeriset Transformersit).
The Last Jedinkin parissa huomioni herpaantui muutamia kertoja: ensimmäinen johdantotaistelu iski hermoon ja (nostalgisiin) tunteisiin, mutta myöhemmät toimintakohtaukset ja taistelut olivat aika uuvuttavia. Toisaalta esimerkiksi pidin elokuvan kärkihahmoista kovastikin, ja se on tämän ajan blockbusterilta paljon.
Jos saagan rakenne on jollekulle epäselvä, joulukuussa ensi-iltansa saanut Star Wars: The Last Jedi on siis elokuva, joka jatkaa The Force Awakensin (2015) tarinaa, joka puolestaan oli jatko-osa Jedin paluulle (1983), joka oli jatkoa Imperiumin vastaiskulle (1980), joka oli jatkoa alkuperäiselle vuoden 1977 Tähtien sodalle. (Niitä edeltävien aikojen tapahtumista kerrottiin vuosina 1999-2005 valmistuneissa kolmessa elokuvassa, jotka jätän tässä huomiotta.) Näiden rinnalla kerrotaan tarinoita samasta maailmasta myös itsenäisissä elokuvissa, joista Rogue One valmistui viime vuonna ja tulossa on Han Solon nuoruudesta kertova elokuva Solo, jota odotetaan toukokuuksi 2018.
JJ Abramsin ohjaamalla The Force Awakensilla oli vaikea tehtävä: aloittaa uusi trilogia eli uusi luku Tähtien sodan historiassa mutta myös miellyttää faneja ja luvata, että tulossa on juuri sitä mitä he odottavat.
Tehtävä onnistui. The Force Awakens saavutti elokuvateattereissa miljardiliikevaihdon.
Rian Johnsonin ohjaamassa The Last Jedissä otetaan niin rajuja hyppyjä saagan tutuista aineksista, että jotkut kiihkeät fanit ovat jopa vaatineet sen poistamista Tähtien sota -kaanonista. Sana ”rajuja” pitäisi olla lainausmerkeissä, sillä täytyy olla aika fanaattinen ajatellakseen tässä olevan jotain pyhäinhäväistyksiä. Se kai riittää, että Luke Skywalker jää tarinassa sivuhahmoksi.
Toisaalta alkuperäinen Tähtien sotakin – ison rahan avaruussatu – oli nimenomaan jotain uutta, jotain mitä ei vuonna 1977 odotettu.
Oletettavasti hardcore-faneja häiritsevintä ”uutta” The Last Jedissä ei ollut tarina vaan asenne.
Loppujen lopuksi The Last Jedi on nimittäin elokuva tavallisista ihmisistä, ei suurista ja valituista. Jos ensimmäinen trilogia käsitteli Skywalkerin sukua, nyt päähenkilöjoukko on moniäänisempi ja taustoiltaan arkisempi.
George Lucasin luoma maailma on sama, mutta tarina ja toimijat hyvinkin erilaisia. Naiset ovat aktiivisempia tai ainakin yhtä vaikuttavia sankareita kuin miehet. Katsojamääristä päätellen muutokset on otettu hyvin vastaan.
The Last Jedi kertoo silti etenkin itsekkäästä ja kyynisestä mieslapsesta, joka hylkää kaikki arvot ja känkkäränkkäilee väkivaltaisesti. Lahjakas mutta narsisistinen Kylo Ren (Adam Driver) haluaa vain ottaa yhteen kaikkien kanssa. Yksin tässä hahmossa on kiinnostavampaa psykologista kaikupohjaa kuin koko aiemmassa Tähtien sota -saagassa.
Altright eli Yhdysvaltojen nuorekas rasistioikeisto ärhenteli Rogue Onelle ja The Force Awakensille, koska niissä oli muitakin sankareita kuin valkoisia miehiä. Kaikupohja on siis nimenomaan myös poliittista.
Elokuva on herättänyt kiinnostavia pohdintoja siitä, kuinka tarkoituksellisia yhteydet ovat. Kylo Renin on tulkittu edustavan nimenomaan uusnatsismia: hän tietää, kuinka perseestä Imperiumi on, ja silti haluaa luoda sen pohjalta uuden kuolemanliikkeen. Tosin Driverin itsensä mukaan Ren uskoo tekevänsä oikein.
Onko The Last Jedi hyvä elokuva?
Viimeksi olen elokuvateatterissa tuntenut näin voimakasta heittelyä hyvän ja huonon välillä Rogue Onea katsoessani. Se tuntui välillä mainiolta, sitten taas tylsältä. Uskoakseni pääsyy ovat omat odotukset ja omassa päässä oleva asetus siitä, mitä Tähtien sota -elokuva on tai mitä sen pitäisi olla.
Onko sillä väliä? Tietysti, jos elokuvan pariin päätyy. Sadat tuhannet päätyvät valkokankaan äärelle Suomessakin.
Ainakin itse viihdyin, vaikka The Last Jedi on yli kaksi- ja puolituntinen, eli saagansa pisin osa. Se riittänee.