Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Uusi Batman on vakava ja väkivaltainen rikoseepos

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.7.2008 21:00

Uusi Batman-elokuva on ohjaaja Christopher Nolanin ja edesmenneen näyttelijä Heath Ledgerin poikkeuksellinen taidonnäyte.

batman ja jokeriYön ritari ei ole sellainen kevyt seikkailu, jota supersankarielokuvalta odottaisi. Sävy on odottamattoman synkkä, miltei musta. Vaikka verta ei juuri näytetä, elokuva myös tuntuu todella väkivaltaiselta – eikä vain supersankarileffaksi. Mutta rajuus on perusteltua. Yön ritari on paitsi kovaotteinen, myös parempi kuin kukaan uskalsi odottaa.

Heti alkuun on todettava, että ikäraja K-13 vaikuttaa liian alhaiselta. Se tarkoittaa, että 11-vuotiaat pääsevät katsomaan elokuvaa huoltajan seurassa. Osalle sen ikäisistä elokuva on varmasti liian rankka. Nyt ei liidellä Spider-Manien ja Iron Manien kevyissä ja elämäniloisissa tunnelmissa, vaan Yön ritari tuo enemmänkin mieleen sarjamurhaajaelokuvat Seitsemän ja Uhrilampaat. Vaaran ja kuoleman tuntu on sakeana ilmassa kahden ja puolen tunnin ajan.

Yön ritari on toinen elokuva uudesta Batman-sarjasta, jonka aloitti kolme vuotta sitten Batman Begins. Elokuvilla ei ole mitään tekemistä vuosien 1989-1997 neljän Batman-seikkailun kanssa. Niissä lepakkopukuun sonnustautuivat Michael Keaton, Val Kilmer ja viimeisenä George Clooney. Tuon elokuvasarjan alku oli lupaava: Tim Burtonin ohjaamat Batman (1989) ja Batman – paluu (1992) määrittelivät modernien supersankarielokuvien puitteet. Olennaista oli, että kohdeyleisö oli yhtä paljon aikuiset kuin lapset, eikä groteskeja piirteitä vältelty. Burtonin tyylittely tuntui aikanaan omaperäiseltä ja särmikkäältä – mitään sellaista ei oltu aiemmin tässä genressä Hollywoodissa nähty. Burtonin jälkeen Joel Schumacher teki kaksi surkeaa, löysästi camp-henkistä elokuvaa, jotka on jo armeliaasti unohdettu.

Gotham Cityn pimeä puoli

Uusien Batmanien takana on britti Christopher Nolan (s. 1970). Hän on ohjannut ja pääosin kirjoittanut sekä Batman Beginsin että Yön ritarin. Batmanin hahmo ei ole tekijälle kiitollinen: lepakkoasuun sonnustautuva tyyppihän on periaatteessa aivan hassu, kuten kaikki 1960-luvun televisiosarjaa nähneet tietävät. Siksi Nolan on jättänyt elokuvistaan oikeastaan kaiken huumorin pois ja keskittyy Gotham Cityn pimeään puoleen. Batmanin asukin on ainoastaan teknologinen apuväline, lähitaisteluaseiden, luotiliivien ja fyysistä suorituskykyä parantavien kojeiden yhdistelmä, jota upporikas Bruce Wayne käyttää taistellessaan rikollisia vastaan.

Mikään ei ole lepakkoteemaista vain itsensä vuoksi – puvun pienillä lepakonkorvillakin on funktionsa. Toisin sanoen Nolanin elokuvat ovat niin realistisia kuin Lepakkomiehestä kertovat elokuvat mitenkään voivat olla.

Batman Beginsissä oli paljon hyvää, mutta sitä vaivasi supersankarielokuvasarjan ensimmäisen osan tyypillinen ongelma: piti selittää juurta jaksaen, miten miljardööriperheen pojasta tuli Batman. Liian usein Nolan jäi tylsästi selittelemään Bruce Waynen lepakkotouhujen psykologiaa. Eikä juonikaan ollut mitenkään mieleenpainuva, saati sankarin vastapelurit – kuka edes muistaa heitä enää?

Sellaiset seikat eivät vaivaa Yön ritaria, vaikka pituutta on edeltäjääkin enemmän. Tällä kertaa rynnätään suoraan asiaan. Joukko naamioituneita pankkiryöstäjiä tappaa vuorotellen toisensa pomonsa käskystä. Pääroistoksi paljastuu Jokeriksi itseään kutsuva mielipuoli, joka haluaa Gotham Cityn alamaailman puolelleen, vaikka väkivalloin. Kohtauksessa jossa hänet varsinaisesti esitellään katsojalle saa yksi gangsteripomoista surmansa ällöttävällä tavalla, josta olisi vielä jokin aika sitten lätkäisty Suomessa elokuvalle K-18-ikäraja.

Henkisesti sairas Jokeri

Jokeria esittää Heath Ledger, joka kuoli lääkkeiden yliannostukseen tammikuussa pian kuvausten jälkeen. Ledgerin kohtalo heittää elokuvan päälle makaaberin varjon. Tämä Jokeri on henkisesti sairas, yksinäinen ja vaarallinen ihminen – ei mikään sarjiskonna tai hupsu karikatyyri. Seitsemän-elokuvan murhaajan tapaan hän on nerokas sosiopaatti, jonka motiivit ovat perverssejä mutta omalla karmealla tavallaan ymmärrettävissä. Ennen kaikkea hän on terroristi sanan täydessä merkityksessä. Pommi-iskut siviilikohteissa heijastavat tosielämää tavalla, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Ledger näyttelee arpisia huuliaan vastenmielisesti lipovaa Jokeria vimmalla, joka ei muistuta hänen mistään aiemmasta roolistaan. Kasvoiltakaan olentoa ei tunnistaisi Ledgeriksi, vaikka Jokerin meikki on yksinkertainen. Jack Nicholsonin humoristinen Jokeri Burtonin ensimmäisessä Batmanissä on tähän perkeleeseen verrattuna vain elähtänyt sirkusklovni.

Ledgerin Jokeri jää elokuvahistoriaan, karmeimpien ja arvaamatonta väkivaltaisuutta voimakkaimmin hehkuneiden pahisten joukkoon. On jo varmaa, että Ledger saa roolistaan postuumisti parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Voittaako hän – toivottavasti.

Batmanin roolissa jatkava Christian Bale jäisi täysin Ledgerin varjoon, ellei Bruce Waynen, Rachel Dawesin ja piirisyyttäjä Harvey Dentin välille olisi kehitelty kiperää ja koskettavaakin kolmiodraamaa. Dawes tietää, että Wayne on Batman, eikä siksi suostu suhteeseen hänen kanssaan. Kansansankariksi nouseva, ehkä Batmaniakin tehokkaammin rikollisia jahtaava Dent joutuu alamaailman maalitauluksi. Sarjakuvansa lukeneet ja aiempia Batmaneja katsoneet tietävät suunnilleen, kuinka tulee käymään, mutta loppusuoralla Nolan kiristää ruuveja tavalla, joka voi tiputtaa asiantuntevankin katsojan penkiltään.

Vakuuttava näyttelijäkaarti

Bale ja Ledgeriä ympäröivä näyttelijäjoukko on vakuuttava, mikä ei ole ihme – jo käsikirjoituksesta on taatusti näkynyt, että elokuvasta tulee genressään poikkeuksellinen (tosin 180 miljoonan dollarin budjetista on varmasti lohjennut aimo siivu tähtien palkkioihinkin). Aaron Eckhardt on Harvey Dentinä sympaattinen ja sanoisinko kyllin monipuolinen. Isoleukaisen Eckhardtin kulmikkaat kasvotkin ovat oivallisesti kuin suoraan sarjakuvasta.

Maggie Gyllenhaal on Rachel Dawesina merkittävästi kiinnostavampi (ja viehättävämpi) kuin edellisessä elokuvassa roolin näytellyt Katie Holmes. Erityismaininnan ansaitsee Eric Roberts, jonka ura ei ole pariinkymmeneen vuoteen näyttänyt nousujohteiselta. Hänelle Nolan on antanut italialaisgangsterin osan, josta Roberts osaa ottaa kaiken makeasti irti. Näin komeita jo unohdettujen tähtien comeback-rooleja on nähty lähinnä Quentin Tarantinon elokuvissa.

Sivurooleissa jatkavat tutut taiturit. Nykyään harvakseltaan näyttelevä Gary Oldman tukee sankaria poliisipäällikkö Gordonina, Morgan Freemanin tiedemies kehittelee lepakkovälineitä entisestään ja Michael Cainen elegantti Alfred Pennyworth ilahduttaa lyhyelläkin esiintymisellään.

Mementolla (2000) maineeseen noussut Christopher Nolan haluaa tehdä haastavia elokuvia aikuisille. Monien mielessä lapselliseksi mieltyvään Batmaniin tarttuminen on varmasti ollut hänelle päänsärkyjäkin aiheuttanut pulma. Mutta Nolan on löytänyt oikean polun. Yhdysvaltojen tunnetuin kriitikko Roger Ebert sanoi Nolanin ensimmäisestä Lepakosta, että se on ”se Batman, jonka hän oli aina halunnut nähdä”. Itse olen valmis sanomaan saman vasta nyt Yön ritarista.

Nolan ei ole ollut uuden polven suosikkiohjaajiani. Hän on yrittänyt aina vähän liikaa ja vaikuttanut ennen kaikkea ylitomeralta tosikolta. Monien palvoman, takaperin kerrotun Mementon oveluus oli tarkemmin tutkailtuna kovin onttoa, ja myös The Prestige (2006) sortui omaan nokkeluuteensa. Yön ritarissa Nolanin insinöörimäinen tekninen taituruus ja kolkonpuoleinen maailmankuva loksahtavat vihdoin tasapainoon mutkikkaan juonikuvion kanssa. Tuloksena on mukaansatempaava ja hetkittäin värisyttävä rikoseepos, joka tarjoaa myös ripauksen ei niin itsestäänselviä moraalisia pohdintoja. Hieman ylipitkänäkin Yön ritari on lajinsa kärkiteos, eikä vähiten Ledgerin tyrmäävän roolisuorituksen ansiosta.

Christopher Nolan kertoo elokuvan tekemisestä, Alan Mooren sarjakuvan vaikutuksesta ja siitä, miksi Gyllenhaal on nyt Dawes.

Satiirinen näkemys siitä, millaiseksi Michael Bay olisi visioinut Yön ritarin.

Yön ritari ensi-illassa 25.7.

Kaikki Kuvien takaa -blogit löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Juuri näin leffan. Erinomainen käsis, loistava ohjaus ja pelottavan hyvä Ledger! Suosittelen myös niille, jotka eivät yleensä käy katsomassa ns. supersankarileffoja. Yön ritari kertoo yllättävän paljon nyky-USA:sta terrorismisodassa: millä keinoin sota voitetaan, onko ihminen hyvä, mihin sankareita tarvitaan ja keitä he lopulta ovat. Ja pyhittääkö tarkoitus sittenkään keinot? Amerikka on kertonut itsestään supersankareidensa kautta jo vuosikymmenet.

Olen Kinnusen arvostelun kanssa monesta kohtaan samaa mieltä – erityisesti siitä, että edeltänyt Batman ei ollut kovin erikoinen, mutta nyt Nolan osui kultasuoneen. Yhdestä asiasta olen täysin eri mieltä:
”loppusuoralla Nolan kiristää ruuveja tavalla, joka voi tiputtaa asiantuntevankin katsojan penkiltään”. Juuri loppu on tämän elokuvan heikoin lenkki – selvästi näkyy, että Hollywood on vaatinut tekemään helposti pureksittavan ja yllättämättömän sankarilopun. Mielestäni lauttamatkustajien kohtaloa olisi voitu rakentaa uskottavammaksi, Jokeria ei olisi tarvittu jättää eloon, Dentiä tappaa (tosin luultavasti kokee ihmepelastuksen) ja Batmaniä korottaa epäitsekkääksi sankariksi, mutta pohtikaa itse…

SPOILERI TULOSSA:
Itseäni ainoastaan hämäämään juuri JM:n mainitsema laiva/lauttakohtaus. Nolan on tehnyt sen verran vaikuttavan ja uskottavan elokuvan, että ainoa ”virhe” mielestäni on ettei jompikumpi laiva räjähtänyt ihmisten ajatellessa omaa elämäänsä. Silti se oli hoidettu tyylikkäästi, ja batman pääsi kuittailemaan jokerille ihmisten hyvyydestä… :) Ehkä Nolan ei uskaltanut tehdä siitä kohtauksesta liian todenmukaista, ja olihan sen tarinankulun ja juonen kannalta oikea ratkaisu.

Mutta olipa kokemus! Aivan uskomaton leffa! Enpä olisi uskonut tulevani Batman elokuvasta niin vaikuttuneena. Mutta nytpä saatiinkin supersankari-elokuva, jota ei tarvitse vertailla ainoastaan supersankari-elokuviin; kaikki osaset loksahtivat paikoilleen. Vaikka Heath Ledgeriä onkin jo hehkutettu melko lailla, on silti pakko mainita että hänen Jokeri hahmonsa hakee vertaistaan kaikkien aikojen näyttelijänsuoritusten joukosta!

P.S. Kuka muistaa vielä esim. Ritarin tarinan? ;)

jatkoa edelliseen… JM, mielestäni oli erittäinkin oivallinen rakaisu korottaa Batman epäitsekkääksi sankariksi lopussa. Yön ritari. Batman on alunperinkin erilainen sankari siinä mielessä että gothamin asukkaat pelkäävät häntä ja lokeroivat rikolliseksi.

Jokerin piti alun perin kuolla elokuvassa, leikkaamalla vaijeri irti ja putoamalla alas. Jokeri olisi sitten laitettu ruumis-säkkiin. Mutta Heath Ledgerin kuollessa kohtaus leikattiin koska se muistutti liikaa Ledgerin kuolemaa. Kaksinaaman puolestaan piti jäädä henkiin.

En pidä näistä ns. sarjakuvasankari leffoista… en pätkääkään…MUTTA… tämä oli jotain aivan omaa luokkaansa! Ledger Jokerina oli jotain aivan käsittämättömän upeaa, olisiko kukaan ollut vakuuttavampi? Pidin leffasta kaikella tavoin (muutamaa juonikuviota lukuunottamatta). Jokerin loppu jäi mielestäni vähän puutteellisesti leijailemaan, vaikka toki ymmärrän, miksi Jokeria ei tapettu, viitaten Ledgerin menehtymiseen. Mutta tämän leffan voisin katsoa uudelleen ja se on paljon se supersankari leffalta!

Ristiriitainen elokuvakokemus. Väkivallalla mässäilyä, hölmöä bondimaista teknologialla pelleilyä, pyrotekniikalla mahtailua ja batmanin hullua mörisevää ääntelyä. Toisaalta aivan uskomaton suoritus Ledgeriltä. Hänen Jokerinsa nousee ainakin omalla listalla pahisten kärkikastiin. Jokerin takia jaksaa istua 2,5h tuntia penkillä, muuten aika olisi käynyt pitkäksi…

Loistoleffa varsinkin Ledgerin kohdalla. Tekipähän tyrmäävän viimeisestä roolisuorituksestaan. Rest in peace, man.

Minusta yön ritari oli loistava elokuva.Batman sai tosissaa tapella rikollisia vastaan eikä näyttänyt siltä että Bätsi pelastaa gothamin lapsellisen helposti,mutta koko elokuvan kruunasi Heath Ledgerin loistava roolisuoritus Jokerina.

Itse olen kuullut että Ledgerillä olisi ollut sopimus myös kolmososaan Jokerina, joten en usko että hahmoa oli alunperinkään tarkoitus tappaa. Enpä tietenkään mene väittämään että olisin varmasti oikeassa, mutta mielestäni Jokerista olisi kyllä saanut materiaalia vielä kolmososaakin varten ^^ Pidin elokuvasta, olen aina pitänyt räiskinnästä ja sarjisfilmatisoinneista ja tässä oli vielä paljon synkempi ja vakavampi aspekti luomassa tunnelmaa; mutta Jokeri oli vain niin omaa luokkaansa että aloin todella surra Ledgerin kuolemaa leffan nähtyäni, vaikken koskaan ole ollut fani. Olisin mielelläni nähnyt Jokeria lisääkin, mutta toisaalta nyt on ainakin varmaa että suoritus jää legendaksi. Pisteet Heathille.

Eipä Ledger mihinkään lääkkeiden yliannostukseen kuollut vaan lääkärin määrämien reseptilääkkeiden yhteisvaikutukseen, joista mitään ei löytynyt yliannostukseen tarvittavaa määrää. Heath saa kyllä pisteet työstään, aivan uskomaton suoritus suoraan sanottuna, ei kukaan antanut ole koskaan antanut sellaista panosta Batman-leffoihin. Oscarit siitä Ledgerille!

Särähti vähän silmään, että valitetaan siitä, ettei lauttajuttu ollut realistinen. Minusta se oli. Mieti pystyisitkö itse räjäyttämään toisen lautan ihmisineen?

Yön ritari on tuotu liian lähelle todellisuutta, mitä Batman on alunperin ollut. Missä on synkkä Gotham city, pikkurikolliset ja saasteet? Ei kyllä purrut (vaikka onkin hyvät roolisuoritukset) tämä Nolanin teos nykypäivän Batmanista. Mihin on kadonnut OIKEA Batman. Nyt mentii 007 tyyliin. Harmi.

pidin koko leffasta paljon.erityisesti ledgerin suoritus jokerina oli vertaansa vailla. en olisi uskonut ledgeristä että se vetäisin noin hyvin jokerin roolin,kun miettii hänen muita elokuvaroolejaan.
ittelläni pisti silmään erityisesti koko leffan synkkyys,todentuntuisuus ja raakuus.kun yleensä sattuu olee näitä supersankari leffoja kohtaan tietynlainen ennakkoasenne,että niissä aikuiset miehet hilluu trikoissa, mutta yön ritarissa se ennakkoluulo särkyi totaallisesti(mulla ainakin).mietiskelin suosikkikohtausta jonka nostaisin esille niin se ehkä olisi se sairaalan räjäytys kohta.erityiseti siinä kohdin jossa jokeri jää ihmettelemään että tässäkö se ol ja alkaa hakata sytytintä.se nauratti aikaslailla.
tietysti muutaman kohtauksen ois voinnut tehdä toisin mutta muuten se oli todella hyvin tehty ja ohjattu leffa.kyllä sen jaksaa toistekin katsoa :)

ihan paras, eipä voi muuta sanoa. tällä hetkellä paras elokuva!

Voi niin hirveä ja pelottava, mutta samalla niin liikuttava, sympaattinen ja ihana Ledger Jokerina! Elokuvissa ku katoin ni koko ajan sitä odotti kohtauksia jokerista ja niin jaksoi kökkiä puoleen yöhön teatterissa. Kyllä Heath oscarinsa ansaitsi.. Jäi musta vähän Jokerin kohtalo epäselväksi ja katsoessani miteinkin, että oliko tarkoitus elokuvasta vielä jatko-osaa tehdä.. ? Mutta levätköön rauhassa oma iki-ihana Jokerimme.

Kyllä oli ihan hitonmoisen mahtava elokuva… Ja sulle ukki, mitä väliä sillä on jos on jotain teknologia näperrystä? ei se mua ainakaa haittaa.

Tietyllä tapaa erittäin kiehtova elokuva, jonka elokuvissakin kävin pariin otteeseen katsomassa – tosin tuo loppupuolen action-rysäys ja yltiöpäisen imelä (ehkä hieman yllättäväksikin tarkoitettu) ihmisen hyvyyden korostus lässäyttivät filmiä aika reippaasti.

sj kirjoitti: ”pidin koko leffasta paljon.erityisesti ledgerin suoritus jokerina oli vertaansa vailla. en olisi uskonut ledgeristä että se vetäisin noin hyvin jokerin roolin,kun miettii hänen muita elokuvaroolejaan.”

Varoitus! kirjoitti: ”Vaikka Heath Ledgeriä onkin jo hehkutettu melko lailla, on silti pakko mainita että hänen Jokeri hahmonsa hakee vertaistaan kaikkien aikojen näyttelijänsuoritusten joukosta!

P.S. Kuka muistaa vielä esim. Ritarin tarinan? ;)”

Katsokaapa Heath Ledgerin roolisuoritus Brokeback Mountainissa. (No okei.. en oo varma miten suurin osa heteromiehistä siihen suhtautuu, mutta) mun mielestä paras roolisuoritus maailmassa.
Ja Jokerihan ei ollut Heathin viimeinen roolisuoritus (kokonainen tosin joo). The Imaginarium of Doctor Parnassus tulossa tänä vuonna. Nähdäänkö Suomessa?
Ps. Niin siis itse olen nainen ;)

Näitä luetaan juuri nyt