Uuno-elokuvien neroudesta

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

YYA-ajan Suomen kaksi suurinta hahmoa olivat Kekkonen ja Pasanen. Puhun omakohtaisesta kokemuksesta: ”Kekkonen”, tai jotain sinnepäin, oli yksi ensimmäisistä oppimistani sanoista. Oli vuosi 1979.

Speden kuolema syyskuussa 2001 oli epätodellinen kokemus. Spede Pasanen oli ollut aina sama, muuttumaton hahmo. Olin nähnyt Uunoja lapsena elokuvateattereissa ja tietenkin vapunpäivinä televisiosta. Spedellä oli Spelinsä, naisensa ja ikuiset maneerinsa.

Neljä päivää myöhemmin WTC-isku oli tapahtumana rajumpi, mutta ehkä vain tv-lähetysten live-seurannan vuoksi. Turvallisuuden tunnetta Pasasen kuolema heilutti enemmän. Eihän Spede voinut kuolla.

Nyt Pasasen viimeisistä suosituista elokuvista on jo parikymmentä vuotta. Monet tämän päivän kolmikymppiset – saati heitä nuoremmat – eivät ole nähneet kokonaista Uuno-leffaa, paitsi ehkä pikkulapsina.

Tämä seikka korostuu, kun esimerkiksi Uunoista tulee muisto ja nostalgiakokemus.