Kalle Kinnusen elokuvablogi.

USA:n ykköskriitikko: vihaan 3D-ilmiötä elokuvissa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 6.5.2010 07:33

Yhdysvaltojen tunnetuin elokuvakriitikko Roger Ebert haukkuu Newsweekissä koko 3D-elokuvailmiön.

Ebertin pointti on yksinkertainen: 3D on silmänlumetta, se ei tuo mitään uutta, eikä sitä tarvita, koska katsoja on ennenkin nähnyt elävissä kuvissa syvyysvaikutelman.

Jutun nimi on tiukka: Miksi vihaan 3D-elokuvia (ja sinunkin pitäisi).

Ankaraa on sisältökin. Ebertin mukaan 3D-elokuvia tehdään, koska niistä voidaan rahastaa enemmän.

”It adds nothing essential to the moviegoing experience. For some, it is an annoying distraction. For others, it creates nausea and headaches. It is driven largely to sell expensive projection equipment and add a $5 to $7.50 surcharge on already expensive movie tickets.”

Eikä 3D tuo aikuisten ihmisten elokuviin mitään uutta sisällöllistä.

”I cannot imagine a serious drama, such as Up In the Air or The Hurt Locker, in 3-D. Neither can directors. Having shot Dial M for Murder in 3-D, Alfred Hitchcock was so displeased by the result that he released it in 2-D at its New York opening. The medium seems suited for children’s films, animation, and films such as James Cameron’s Avatar, which are largely made on computers.”

Mutta myös Ebertin ihailemat Martin Scorsese ja Werner Herzog ovat tekemässä 3D-elokuviaan (Scorsese lastenelokuvaa, Herzog dokkaria luolamaalauksista). Summa summarum, kyse on vielä suuremmasta suuntauksesta:

”I’m not opposed to 3-D as an option. I’m opposed to it as a way of life for Hollywood, where it seems to be skewing major studio output away from the kinds of films we think of as Oscar-worthy. Scorsese and Herzog make films for grown-ups. Hollywood is racing headlong toward the kiddie market. Disney recently announced it will make no more traditional films at all, focusing entirely on animation, franchises, and superheroes. I have the sense that younger Hollywood is losing the instinctive feeling for story and quality that generations of executives possessed. It’s all about the marketing.”

Ebert on aivan oikeassa. Kuten aiemmin bloggasin, 3D on (ainakin toistaiseksi) pelkkää pintaa, enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olenko ymmärtänyt oikein että Suomen Kuvalehti sensuroi kommenttini kokonaan yhden sanan takia,
Itselläni on todiste lähettämästäni viestistä. Pikaista vastausta Kinnuselta toivon. Sinänsä hyvä jos sensurointi tapahtui koska siitä on myös hyötyä itselleni.

Kommenttini todella katosi eli joku tai jokin poisti kommenttini jostain syystä. Ongelmaa ei ENÄÄ sinänsä ole siltä kannalta että kirjoitin olennaisimmat pointtini muutamaan muuhun 3-D tekniikkaa käsittelevään blogiisi uudelleen, koska olet näköjään juuttunut 3-D tekniikan ja Avatar elokuvan arvostelemiseen niin paljon että oli järkevää kirjoittaa aiheesta mahdollisimman kattavasti. On kuitenkin mielenkiintoista että vaikuttaa että ehkä välttelet suoraan sanomasta että kommenttini poistettiin. Vai etkö todella ole tietoinen asiasta. Poistunut kommenttini oli vastaus kirjoittamaasi aihetta käsittelevään kirjoitukseen otsikolla usan ykköskriitikko-vihaan-3d-ilmiötä elokuvissa.

Löysin keskusteluohjeet ”piilotettuna” aivan tämän sivun alaosaan, joten olennaista ongelmaa ei ole enää siinä määrin että jatkaisin täällä kommentointia. Monilla netti ei toimi niin nopeasti että olisi mahdollista käydä kaikki sivuston valikot ja nurkat läpi ennen kommenttien kirjoittamista. 3-D tekniikasta jatkan muilla foorumeilla tarpeen vaatiessa keskustelua.

Kai-Tzu: ”Kommenttini todella katosi eli joku tai jokin poisti kommenttini jostain syystä.”

Kyseessä on varmaankin jokin tekninen kömmähdys, näitäkin sattuu. Itse olen saanut huseerata täällä ilman sensuuria, joten en usko sen sinuunkaan osuneen. Uskon moniin salaliittoihin, mutta en tällaiseen.

Puolustuksella on puheenvuoro… Itse pidän USA:n ykköskriitikkona David Thomsonia, vaikka viime vuosina olenkin yhä useammin hänen kanssaan eri mieltä.

Täytyypä tunnustaa, että annoin Avatarille ihan hyvät tähditykset ja kirjoitinkin siitä, että ”Olen nähnyt elokuvan tulevaisuuden ja se on kolmiulotteinen.” (No, parodioin tietysti Jon Landaun sanomaa Bossista. Myin oman Born to Run-vinyylini pois enkä pidä Springsteeniä parhaana rockilmiönä, omalla tavallaan tärkeänä tietenkin.)

Kunnioitan Roger Ebertiä – vaikka hänkin on inhimillinen ja erehtyväinen. Muistaakseni hän oli juuri se kriitikko, joka aiemmin moitti nykyelokuvayleisöä siitä, että heidän filmihistoriantuntemuksena alkaa Star Warsista. Se oli hyvin sanottu.

Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanha ja pitkään jäänteeksi fossiloitunut 3D-elokuva tulee ryminällä ja entistä ehompana takaisin. Voihan ajatella, että vasta nyt on olemassa ne tekniset edellytykset, että kolmiulotteisuus todella toimii.

Avatar ja Liisa ihmemaassa ovat esimerkkejä siitä, miten hyvin 3D voi toimia. En tosin ole nähnyt niitä ”kaksiulotteisin”, joten en voi verrata, mutta juuri tämänlaisiin fantasioihin ja seikkailuihin 3D on aivan omiaan.

En myöskään näe, miten 3D olisi pois aikuisten filmeistä tai arthouse-elokuvilta. Onhan jo pitkään demografia painottunut teineihin ja nuoriin aikuisiin. Ainahan niitä Pirates of Caribbeaneja ja Star Warseja tehdään – 3D:llä tai ilman.

Näkisin myös, että 3D on piristysruiske elokuvateattereille uuden kiinnostuksen herättäjänä. Se myös korottaa teattereiden profiilia. Pelättävissähän on ollut, että elokuva omassa elementissään teatterissa on katoavaa kansanperinnettä, kun suurimmat voitot tulevat jälkimarkkinoilta dvd-myynnistä. Näin teatteriesitysten prestiisi vahvistuu, elokuvaesityksestä tulee taas tapaus. Ainakaan minunkaltaisellani katsojalla 3D ei vie pois ”tavallisen” elokuvan ensi-illan arvoa, kunhan sen näkee teatterissa valkokankaalta.

Ja miksi annoin neljä tähteä Avatarille, maailman menestyneimmälle elokuvalle, josta näköjään kukaan ei tykkää? Edellä mainituista syistä ja siitä, että Cameron oli tehnyt vanhanaikaisen tarinansa erittäin toimivaksi seikkailuksi, josta 13-vuotias sisälläni nautti kovasti. Mitä pahaa siinä on, että tehdään loistavaa seikkailullista viihdettä, jotta ne nykyiset 13-vuotiaat saadaan osallisiksi valkokangaselämyksen iloista? Uusimmassa Robin Hoodin arviossaan – haukkui, aivan oikein – Ebert peräänkuuluttaa nuorisolle seikkailuhenkisiä, positiivisia leffoja. Mielestäni Avatar sellainen oli.

Lisäksi Cameronin pioneerityö todisti 3D:n toimivaksi. Se ei ole äänen, värin tai laajakangasmuodon tuloon verrattava elokuvallinen vallankumous – digi oli sellainen.

(Mainittakoon, että inhoan Titanicia.)

”Kyseessä on varmaankin jokin tekninen kömmähdys, näitäkin sattuu. Itse olen saanut huseerata täällä ilman sensuuria, joten en usko sen sinuunkaan osuneen. Uskon moniin salaliittoihin, mutta en tällaiseen.”

Täällä ei ole inhimillistä ennakkosensuuria eikä captchaa, joten veikkaan että jonkinlainen sisältöön ja ip-osoitteeseen perustuva filtteri on. Mikään nettifoorumi ei nykymaailmassa toimi ilman filtteröintiä. Muuten tämä olisi yhtä pornomainosta koko paikka.

Hannu Björkbacka: ”En myöskään näe, miten 3D olisi pois aikuisten filmeistä tai arthouse-elokuvilta. Onhan jo pitkään demografia painottunut teineihin ja nuoriin aikuisiin. Ainahan niitä Pirates of Caribbeaneja ja Star Warseja tehdään – 3D:llä tai ilman.”

Juuri näin, ei 3D ole uhka vaan luonnollista kehitystä. Kaikenlaisia elokuvia tehdään ja vanhanaikaiset tekniikat kokevat luonnollisen kuoleman. Kun koneet tulivat rock-musaan, kaikki Suomessa itkivät kuinka rock nyt tuhoutuu, enää tuollaista ei kuulu. Kummallista, että uusi koetaan uhkaksi.

”Ja miksi annoin neljä tähteä Avatarille, maailman menestyneimmälle elokuvalle, josta näköjään kukaan ei tykkää?”

Miten niin ei kukaan tykkää? Vilkaisepa pisteytys Imdb:sta… Nuo Avatarin vastustajat ovat olleet vain äänekkäitä.

HB: ”Itse pidän USA:n ykköskriitikkona David Thomsonia, vaikka viime vuosina olenkin yhä useammin hänen kanssaan eri mieltä.”

Ykköskriitikko-nimityksellä viittasin vain tunnettuuteen. Ebert on televisio-ohjelmiensa ansiosta maansa ehdottomasti tunnetuin elokuvakriitikko, jonkin sortin julkkis itsekin.