Under the Skin, Scarlett Johansson hirviönä kaunottaren nahoissa

Season-festivaaleilla saa Suomen ensiesityksensä Under the Skin. Se on niitä elokuvia, jotka todella jakavat mielipiteitä. Samaa voi sanoa myös Jonathan Glazerin edellisestä ohjauksesta, vuonna 2004 valmistuneesta Birthistä.

Birthissä Nicole Kidmanin esittämä newyorkilainen seurapiirinainen alkoi epäillä tapaamansa noin kymmenvuotiaan pojan olevan hänen edesmenneen aviomiehensä reinkarnaatio. Birth ei ollut silti perinteisellä tavalla yliluonnollinen trilleri vaan jotain muuta. Oliko se sairaskertomus vai kuvaus astraalitason rakkaudesta? Katsojalle ei kerrottu, mikä on ”totuus”.

Samoin Under the Skin, jossa Scarlett Johansson näyttelee miehiä tappavaa avaruusolentoa, on kaukana kauhuelokuvasta ja tieteistarinana enemmän älyllinen kuin viihteellinen. Mitä tämä olento tekee maan päällä? Miten se kokee meidän maailmamme, arkemme, halumme ja kulttuurimme? Glazer on enemmän kiinnostunut ihmisyydestä kuin säikyttelystä, vaikka estetiikka on usein hyvin brutaalia. Kuvissa on aina myös outo kauneus, enkä puhu vain Johanssonista.

Mutta puhun ehdottomasti myös hänestä. Johansson ei ole Glazerille vain näyttelijä, vaan supertähden maine ja vetovoima ovat tärkeä osa elokuvan kokonaisuutta. Nekin ovat katsojaan vaikuttavia asioita. Se, että Johansson on maailman seksikkäimmäksi valittu nainen ja hän esiintyy Under the Skinissä avaruuspedon roolissa myös alasti, on osa tematiikkaa.

Kun elokuva ei suoraan ja yksiselitteisesti sano, mistä siinä on kyse, tietäähän sen mitä käy. Birth sentään nähtiin Suomessa normaalilevityksessä, mutta Under the Skin ehti tänne edes festareille vasta nyt, yli puolitoista vuotta maailmanensi-illan jälkeen. Valkokangaslevitykseen se ei ole Johanssonin pääosasta huolimatta tulossa, enkä tiedä milloin se ilmestyy suomalaisena dvd:nä.