Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Twitter tarjoaa miellyttävää informaatioähkyä tai runsaudenpulaa elokuvaharrastajalle

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.12.2011 04:31

Twitter soveltuu muuhunkin kuin itsenäisyyspäivän vastaanoton kommentointiin. Ryhdyin käyttäjäksi varsin myöhään, vasta reilu kuukausi sitten. Olin päätellyt, etten jää paljosta paitsi, jos en seuraa tätä 140 merkkiä pitkiä viestejä välittävää sosiaalista mediaa. Olin väärässä.

Twitter on Suomessa melko vähän käytetty, mutta monissa maissa menestys. Maaliskuussa twiitattiin maailmanlaajuisesti viikossa keskimäärin miljardi viestiä. Meillä aktiivikäyttäjiä on ehkä reilut parikymmentä tuhatta. Twitter ei anna virallisia lukuja.

Twitter on loistava (tai runsaudessaan orjuuttava) keksintö uutishullulle sekä vaikkapa elokuvaharrastajalle. Kun seuraa samanhenkisten ja reippaiden twiittaajien tilejä, saa loputtomasti kiinnostavia linkkejä uutisiin ynnä muihin nettiartikkeleihin.

Informaatioähkyä vastaan pitää keksiä puolustautumiskeinot. Jos ottaa seurattavakseen liikaa tilejä, ei seasta välttämättä ehdi löytää sitä parasta materiaalia.

Pienempien ja suurempienkin uutismedioiden seuraamiseen Twitter on verraton. Korvaamattominta antia ovat kuitenkin persoonalliset yksityiset kirjoittajat havaintoineen.

Errol Morris käy jatkuvasti mikrotason filosofisia monologeja elokuvanteosta ja muustakin – 140 merkin rajoitus ei ole etevälle itsensä ilmaisijalle ongelma. Elokuvakriitikot kuten Peter Bradshaw ja eri julkaisualustoilla käsittämättömän ahkera Roger Ebert pohdiskelevat yleisemmin, nuoremmat laukovat suoraan ytimekkäitä mielipiteitään. Esimerkiksi The Girl with the Dragon Tattoo -embargodebatti käytiin nimenomaan twiitteinä.

Twitteristä olen myös oppinut, että kirjailija Bret Easton Ellisin tuorein elokuvakäsikirjoitus on tekijänsä mukaan kuin ”Parallax View kohtaa Singlesin”. Ellis mietti, että Lars von Trier on yksi maailman suurimmista elokuvaohjaajista, muttei ole koskaan tehnyt todella suurenmoista elokuvaa – ja sama koskee Pedro Almodovaria. Usein hyvin henkilökohtaisia juttuja kertova Ellis, joka ilmeisesti katsoo joka päivä ainakin yhden elokuvan, on kehunut The Thingia, Alienia ja Manaajaa kaikkien aikojen pelottavimmiksi leffoiksi ja paljastaa Olkikoirien raiskauskohtauksen yhdeksi nuoruuteensa eroottisimmista kokemuksista.

(Nyt tiedän myös, että Sasha Grey fanittaa A Tribe Called Quest -dokkaria.)

Kyllä, Twitter sinänsä tarjoaa vain yksittäisiä jyväsiä ja suurin osa siellä liikkuvasta tiedosta on – tietenkin – yhdentekevää. Ei, en aio lopettaa romaanien lukemista Twitterin vuoksi. Mutta hyviä lukuvinkkejä Twitter tarjoaa enemmän kuin mikään muu media, sekä keskustelumahdollisuuden, joka tuntuu Facebookin vastaavaan verrattuna avoimemmalta, vähemmän intiimiltä. Olli Sulopuisto on kirjoittanut enemmän Twitteristä elokuvissa diskuteeraamisesta.

Twiittaan muuten englanniksi. En snobbaillakseni, vaan koska jo varhaisessa vaiheessa huomasin, että kohtuullinen osa tilini seuraajista on ulkomaalaista elokuvaväkeä, tuttuja ja tuntemattomiakin.

Siitä vaan seuraamaan:

@kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Epäsoveliaana pyyntönä DJlle; Olisi kiva kuulla elokuvafestivaalikuulumisia uusien, hämmentävien elokuvien osalta.

Lupaan sellaisia, jahka on festarien aika.

Nyt Twitterissä vuoden kotimaisten top 5.

Englanniksi twiittaamisen ymmärtää, mutta se jaksaaa huvittaa kun suomalaiset keskustelevat keskenään Twitterissä englanniksi.

”Englanniksi twiittaamisen ymmärtää, mutta se jaksaaa huvittaa kun suomalaiset keskustelevat keskenään Twitterissä englanniksi.”

Onhan se hassua, mutta välillä on vaikea päättää, milloin vaihtaa kieltä.

Twiittaaminen englanniksi: ei kai English ole enää ainakaan hienostelua, jokainen WoWipoikahan hallitsee sen mennen tullen. Jos kirjoitan kommentteja ulkomaiseen blogiin, en vaihda kieltä suomeksi, vaikka siellä olisi maanmies mukana keskustelemassa. Jos twiittaa ”kansainvälisesti”, niin englanti on ihan ymmärrettävää.

Itse en ole päässyt sen enempää Facebookin kuin twiittaamisen makuun. Kallen esimerkit olivat minusta vaikeasti seurattavia – ilmeisesti pitäisi kirjautua johonkin, että pääsisi keskusteluketjujen jäljille – kauhean lonkeroista, kun jokaisen twiitin edellä on ne häkkyräkäppyrät.

Hyödylliseksi twiitin totesin, kun musiikkipuolella seuraan tätä http://werksman.home.xs4all.nl/cale/whatsnew.html
ja siellä on twiittien perässä hyödyllisiä linkkejä – ja linkkihyödystähän blogistikin kertoi.

Olisiko niin, että tulevaisuudessa – tai jo nyt – jokainen on kuuluisa yhden twiitin verran? Mieleen tulee Nyt-liitteen (HS) alkutaival, jolloin tekstari taisi olla uusi. Julistivat siellä kilpailun, johon piti jättää jonkinlainen tekstarihaiku. Ehdotukseni oli (Brando-viikonloppuunkin sopivasti):

”Stella! Tahdon, rakas Stella, sinua! T. Stanley”

Näitä luetaan juuri nyt