Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tuntematon sotilas ja kiista esitysajasta: pöljää, mutta väistämätöntä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.12.2012 09:13

Kerrankin koko Suomi on seurannut elokuva-aiheista uutisointia. Minustakin on hölmö juttu, että Tuntemattoman sotilaan esitysajasta pitää kiistellä. Holhoamiselta ja byrokratialtahan se haisee. Toisaalta lain pitäisi olla sama kaikille. Kyse ei ole vain ikärajaelin MEKUn arvovallasta.

Aamulla uutisoitiin, että Yle taipui ja Tuntematon esitetään vasta kello viiden jälkeen iltapäivällä, kuten laki määrää. Tai nöyrtyi, kuten Uusi Suomi kuvaili.

Vielä päivän paperi-Hesarissa ohjelmapäällikkö Airi Vilhunen antoi vaikutelman, että elokuva tulisi aiemmin iltapäivällä, kuten viime vuosinakin.

Kuulostaa saivartelulta, mutta erään elokuva-alan levityspuolen ammattilaisen Facebook-kommentti (eilisillalta, siis siitä vaiheesta kun Yle vielä uhosi) kertoo paljon: ”tallennelevittäjät maksavat lain noudattamisesta niin paljon, että tallenteiden levittäminen vaikeutuu, MEKU:n valvontamaksu vähentää elokuvien vuokra- ja myyntipisteitä, mutta tv-kanavat vaan pyyhkivät kuvaohjelmalailla häpeämättä persettään”.

Laki siis vaatii, että elokuvien (ja tv-sarjojen) ikärajat luokitellaan ammattimaisesti ja niiden ilmoittamisesta viranomaisille on maksu. Samoin MEKU kerää maksua siitä, että valvoo, etteivät lapset saa käsiinsä esimerkiksi K-18-ikärajaisia dvd-levyjä tai pelejä.

Televisiokanavienkin pitäisi noudattaa näitä päätettyjä ikärajoja. Ne ovat sopineet keskenään siitä, milloin minkäkin ikärajan saaneita ohjelmia on sopivaa esittää.

Jos kanavat alkavat sooloilla, kyllä niillä rahaa uhkasakkojen maksamiseen on. Mutta temppuilu olisi lain pilkkaamista ja tekisi eri välineistä, siis isoista televisiokanavista, eri kokoisista dvd- ja elokuvateatterilevittäjistä sekä pelien levittäjistä täysin eriarvoisia. Sitä paitsi suuren televisiokanavan kertaesityksen jälkeen voidaan sanoa vain ähäkutti ja soo soo.

Asiaan liittyy myös puolipyhä myytti siitä, että Tuntematon tulisi Yleltä jokaisena itsenäisyyspäivänä ja perinne olisi vuosikymmeniä vanha.

”Tuntematon sotilas on esitetty Ylellä jo kymmeniä vuosia”, Vilhunenkin sanoi.

Näin ei ole.

Asia selviää kätevästi Elonetin arkistosta. Edvin Laineen Tuntematon sotilas on esitetty vuosittain vasta itsenäisyyspäivästä 2000 lähtien. Edellisen 20 vuoden aikana se nähtiin televisiossa vain neljä kertaa.

Asiasta oli hyvä keskustelu blogissani kuukausi sitten, kun pohdittiin parasta suomalaista elokuvaa. Nimimerkki Tero täsmensi, että väite Tuntemattoman esittämisestä televisiossa ”aina itsenäisyyspäivänä” on harha.

Mutta: pitäisikö Laineen Tuntematon sotilas nostaa lain yläpuolelle? Onko se enemmän kuin elokuva?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Voisiko tämän elokuvan ikärajan luokitella vielä ammattimaisemmin, jotta alle 12 vuotiaatkin saisivat tietoa Suomen itsenäisyyteen liittyvistä tapahtumista.

Jos yksi elokuva on alle 12-vuotiaiden ainoa lähde Suomen itsenäisyyteen liittyvistä tapahtumista, niin ei hyvin mene.

””Tuntematon sotilas on esitetty Ylellä jo kymmeniä vuosia”, Vilhunenkin sanoi.

Näin ei ole.

Asia selviää kätevästi Elonetin arkistosta.”

No Vilhunen on sikäli oikeassa, että TS on esitetty televisiossa joka vuosikymmenellä. Ei hän sanonut mitään siitä, että sitä olisi esitetty kymmeniä vuosia joka itsenäisyyspäivänä.

”Jos yksi elokuva on alle 12-vuotiaiden ainoa lähde Suomen itsenäisyyteen liittyvistä tapahtumista, niin ei hyvin mene.”

On tietysti ihmisiä, jotka eivät osaa esim. lukea, eivätkä opi lukemaan. Heille elokuva saattaa olla tässäkin asiassa välttämätön väline.

TV2 Pikkukakkonen tulee 17.00 – kumpaa sitä nyt katsoisi – toisaalta, joku voisi selittää sen, että miksi Pikkukakkonen esitetään klo 17.00?

:)

Tv-kanavat maksavat tietysti laista ja lähettämiensä ohjelmien luokittelusta siinä missä muutkin levittäjät. Eli kukaan ei voi pyyhkiä lailla persettään vaikka miten mieli tekisi.

Viime vuonna Tuntematon sotilas esitettiin itsenäisyyspäivän iltapäivällä, eikä kenelläkään ollut siitä mitään huomauttamista. Nyt ongelmaksi on tullut uusi laki, jossa tv-ohjelmat palautetaan kontrolliin lähes 50 vuotta sen jälkeen kun ne vapautettiin. Vapautuksen perusteena 1960-luvulla oli, että tv-ohjelmat katsellaan kodin turvallisessa ilmapiirissä. Nykyisin voidaan vedota siihen, että Yleisradion ja muuden yhtiöiden toiminta perustuu vastuulliseen, viisaaseen, harkittuun ja pitkään kokemukseen nojaavaan toimituspolitiikkaan. Lainsäädännön suuntaus oli ollut jatkuvasti liberalisoivaan suuntaan, mutta nyt tapahtunut käänne on hullunkurinen eikä palvele ketään.

Meillä on perinne, että Suomen sotia käsittelevillä elokuvilla on ikärajoissa erikoiskohtelu. Sitä pitäisi voida edelleen televisiossakin soveltaa hyvän tavan rajoissa.

”Meillä on perinne, että Suomen sotia käsittelevillä elokuvilla on ikärajoissa erikoiskohtelu. Sitä pitäisi voida edelleen televisiossakin soveltaa hyvän tavan rajoissa.”

– Kun lopetimme antamasta ikärajoja ulkopoliittisin syin – viimeisenä tapauksena Jäätävä polte – meidän pitäisi ryhtyä antamaan ikärajoja sisäpoliittisin ja maanpuolustuksellisin syin?

Pitäisin mieluummin päämääränä lasten suojelua, mikä on nykyisen ikärajapolitiikan lähtökohta. Säätämistä siinä vielä toki on.

Tuntemattoman vuotuinen esittäminen on aika uusi perinne, taisi alkaa vasta 2000-luvulla? Joka tapauksessa sen esittämättä jättäminen ei halventaisi veteraanien kunniaa tai itsenäisyyttämme. On jo korkea aika tunnustaa, että välirauhan aikana Suomen poliittinen eliitti oli erittäin oikealla. Se käy ilmi vaikka Uuden Suomen lukemisella arkistoissa. ”Yksi suomalainen kersantti vangitsi 27 ryssää marjareissullaan”. Ihan totta! Ja alla kuva, jossa 27 ”vangittua ryssää” seisoo edessä istuvan kersantin takana. Olen jo sen verran vanha, että tiedän mikä Suomen asema oli: valinta ruton ja koleran välillä, mutta de facto Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon. Tuntemattoman rehellisin kohtaus on Honkajoen rukous, ettei Suomen herra toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn. Aistin tätä nykyä Tuntematonta katsoessani lähinnä revanssihengen nousua. Mielestäni Tuntemattoman vuotuisesta esittämisestä voitaisiin luopua, se ei enää ole itsenäisyytemme mitta. Mutta ei elokuvaa tarvitse diskatakaan, se on kuvaus 70 vuoden takaisista tapahtumista, jotka toki tulee muistaa.

Minun mielestäni vanha Tuntematon on oikein hyvä elokuva jonka pakkoesittäminen jokaisena itsenäisyyspäivänä ei tee sen arvolle hyvää, sillä se muuttaa hyvän sotaelokuvan nationalistiseksi monoliitiksi, joka korostaa juhlapäivän jo muutenkin hyvin tunkkaista tunnelmaa sotimisen ja kuoleman muistojuhlana.

Mutta niin kauan kun TS saa 600 000 – 700 000 katsojaa joka esityskerrallaan, on selvää että perinne jatkuu – hupaisaa sinänsä, että tämä seikka unohtuu silloin kun Uralin perhosen ja Suomen marsalkan kaltaiset keissit ovat oikeistolaisille änkyröille todiste Ylen epäisänmaallistavasta missiosta.

Ja mitä tuohon 12 vuoden ikärajaan tulee, niin nehän on nimenomaan ala-asteikäisiä poikia joita tämä leffa kiinnostaa, kun taas murkuille ja teineille se on jo evvk-osastoa.

Mannerheimin aikalainen Lenin korosti elokuvan roolia propagandan välineenä, mutta nyt voitaisiin ottaa mallia Italian tv:stä jossa ilmavoimien eversti personoi aikamme turvallisuustarpeen lukemalla päivittäisen säätiedotuksen.

Joku kenu tai vaikka Tarja Halonen voisi kehottaa tv:n säätiedotuksen lukijana hankkimaan pässinpökkimiä Tallinnasta koska kavala vanha vainooja on taas iskemässä viattoman kansamme kimppuun. Viimeistään helmikuussa olemme Talven armoilla, ellemme ole sotaan valmiita.

Kyllähän ilta on ihan hyvä ajankohta Tuntemattomalle, onpahan isänmaallinen vaihtoehto tarjolla niillee, jotka eivät innostu linnanjuhlien seuraamisesta. Mutta asian ratkaiseminen näin viimetinkaisesti väistämättä synnyttää isänmaallisissa piireissä myös epäluuloja siitä, että tässä on taas uusi esimerkki partaradikaalien vastaiskusta, josta on näkynyt merkkejä Ylen ohjelmapolitiikassa ja vähän muuallakin.

Ennen Linnan juhlia pitäisi TV:stä lähettää Pier Paolo Pasolinin Salo – Sodoman 120 päivää. Se antaisi oikean perspektiivin noihin kekkereihin ja suomalaiseen mielenlaatuun muutenkin.

Maikkarin aseiden paukutteluohjelmille ei tehdä mitään, vaikka räiskitään luodeilla ja mässäillään verellä. Ei ole muka raaistavaa. Ja jos ohjelmassa olisi ollut neuvostoliittolasita alkuperää oleva rauhanohjelma, ei olisi puhuttu mitään.

Näitä luetaan juuri nyt