Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tulossa Steve Jobs-elokuva: odotukset ovat matalalla

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.10.2011 16:01

Ajoitus on melkein makaaberi: Steve Jobsin virallinen elämäkertakirja ilmestyy samassa kuussa kun tietokoneguru kuoli (teos oli jo valmis, mutta julkaisua aikaistettiin Jobsin poismenon vuoksi). Kirjan elokuvaoikeudet myydään tietenkin saman tien.

Hesari uutisoi jo, että Sony-studio on nappaamassa oikeudet.

Jobs on erittäin merkittävä ihminen ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nähtiin, että hänen kuolemansa on toden totta jättiuutinen. Olen itsekin käyttänyt tietotekniikkatarpeisiini nimen- ja yksinomaan Applen tuotteita jo vuosien ajan. Brändiuskovaisuus on tosiasia, en voi sille mitään.

Jobs-elokuva ei silti sytytä. Miksi – tuottihan juuri Sony oikein hienon The Social Networkinkin?

Virallinen, henkilön itsensä hyväksymä elämäkerta ei kuulosta hyvältä elokuvan, draaman, lähtökohdalta.

Elokuvan tarina tarvitsee ristiriitoja. Jos elokuva tehdään tällaisesta lähteestä ja liian lähellä henkilön kuolemaa, on todennäköistä, että siitä tulee hagiografia. The Social Network – nyt vain IT-aiheeltaan oivallisena esimerkkinä – ei ollut sitä millään tavalla.

Lisää aiheesta SK netissä:

Steve Jobs: Millainen oli toimitusjohtaja, jonka lähtöä miljoonat palvojat surevat? (SK 39/2011)

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jobsin ansiot ovat huomattavat mutta itse henkilö ei taida olla erityisen kiinnostava muuten kuin saavutustensa kautta, vaikka itse perusasetelma — äärimmäisen privaatti elämä jota katkoi julkinen esiintyminen miljoonien palvomana jumalana — on kiinnostava. Siitä tulisi epävirallisenakin väkisinkin jonkinlainen Apple-mainos tai henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn ja -käytön kehityksestä varsin suppeasti kertova historiikki. Jos siitä haluaisi kertoa laajemmin, mukana pitäisi olla myös mm. Bill Gates ja Nokia, eikä se taitaisi oikein käydä laatuun.

Elämäkerran aion ehdottomasti lukea, iPadilla, kuinkas muuten.

iDo & iDont: Tässä kolumnissahan ei ole kysytty, olisiko Jobs-elokuva kiinnostava, vaan kysytty uskalletaanko siitä tehdä katsojia oikeasti haastava. Nyt kun Jobs on kuollut ja henkilöä ylistetään joka tuutista ei tällaiselta voi välttyä. Jobs ei ennen tätä tulevaa elämänkertaa ollut antanut lupaa yhdellekään elämästään kertoneelle teokselle, enkä voi olla ajattelematta, miksi. Ehkä Jobs (ja Apple) on halunnut kertoa lukijoille vain tietynlaisen totuuden ja sellaisena sitä pitääkin lukea.

Tällä hetkellä elokuvan tekeminen olisi mielestäni turhaa ruumiinrahastusta, varsinkin jos se kasataan ja myydään kiivaalla tahdilla. Ehkä elokuva tuo kassaan muutaman dollarin, muttei siitä mitään unohtumatonta tule.

Elokuvan tulisi käsitellä Jobsia kuten hän olikin: ristiriitaisena hahmona. Toisaalta innovatiivisena ja vaativana johtajana, toisaalta perheelleen ja työlleen omistautuneena isänä, rauhaa rakastavana hippinä ja hirviömäisenä kapitalistina. Fanilasien läpi nähty biografialeffa olisi sulaa vääryyttä kun ottaa huomioon mitä pelkästään näin monimutkaisella päähenkilöllä voitaisiin saavuttaa. Ehkäpä miespääosan Oscar?

@Jokuvaan: Viittaan siihen mitä Jay Elliot SK:n jutussa mainitsee Jobsista: ”Hänen koko elämänsä ja päivänsä pyörivät hänen tavoitteensa ympärillä, ja se tavoite on rakentaa täydellinen tuote.”

Jobsissa oli tunnetusti nuo mainitsemasi ristiriitaiset ominaisuudet (nehän nimenomaan kuuluvat hänen viralliseen henkilökulttiinsa), mutta ei se vielä tarkoita että kyseessä olisi monimutkainen henkilö, jonka elämäkerta minkään muun kuin työnsä kautta saattaisi kiinnostaa katsojia, ohi henkilöpalvonnan ja yli sen mitä hänestä jo nyt tiedämme. Palvonta tyypillisesti lakkaa kun tieto ihmisestä ja inhimillisistä ominaisuuksista ja rajoituksista kasvaa. Mutta kasvaako tuo tieto milloinkaan, ja onko mitään erityistä tietämistäkään.

Eli kyllä kysymys on juuri siitä, onko itse henkilö kiinnostava, onko tuon virallisesti lanseeratun myyttisen yritysjohtajahirviöbuddhistihipin takana mitään muuta kuin äärimmilleen viritettyä ammatillista kunnianhimoa, 99-prosenttista perspiraatiota. Minusta ei tarvitsekaan olla, Jobsin elämäkerta on riittävän kiinnostava ilman henkilöhistoriallista ”syvennystäkin”, mutta ei massoille suunnattuna elokuvana. Sikäli kuin sellainen tulee, se tuskin voi olla muuta kuin Kinnusen mainitsema pyhimyselämäkerta.

Pirates tökki monella tapaa, lähinnä ilmeisen halpuutensa ja liiallisen huumorinsa vuoksi, mutta itse vastakkainasetelma Jobsin ja Gatesin välillä oli hyvin mielenkiintoinen. Noah Wylen rooli Jobsina oli varmaan paras asia leffassa.

Näytelijän ulkonäöllä ei ole silmissäni suuresti väliä, tai edes uskollisuudella tositapahtumille. Social Network toimi nimenomaan elokuvana, ei minään dramatisoituna dokumenttina. Sean Penn ei mitenkään muistuttanut Harvey Milkia tai Anthony Hopkins Nixonia, mutta roolisuorituksina molemmat olivat kiehtovia ja onnistuneita.

Itse ehkä värväisin rooliin Christian Balen, enemmän intensiteetin kuin ulkomuodon vuoksi.

Näitä luetaan juuri nyt