Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tukholman elokuvajuhlat 2010: Rare Exports sai ruotsalaisilta innostuneen vastaanoton

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 2.12.2010 18:11

Jalmari Helander on tyytyväinen. ”Tämä oli toiseksi paras yleisö, Helsinkiä vaisumpi mutta espanjalaisia (Sitgesin festivaaleilla) innokkaampi.”

Helander on käynyt katsomassa esikoiselokuvansa Rare Exportsinuseilla eri festivaaleilla vertaillakseen, miten se puree. Ruotsalaisyleisöllä oli leffan jälkeen niin paljon kysymyksiä ohjaajalle, että vain osa ehdittiin käsitellä.

Kävimme näytöksen jälkeen pihveillä. Myöhäisen kellonajan vuoksi paikaksi valikoitui TGIF-ketjun haarakonttori, jossa soosi oli hyvää, mutta pihviliha ikävän sitkeää. Never again.

Puolenyön aikoihin tuottaja Petri Jokiranta soitti Tallinnasta, jossa Rare oli sikäläisten festivaalien avajaiselokuva.

”Sielläkin oli kova meno. (Elokuvassa näyttelevä) Peter Jakobi tuli lavalla moottorisahalla rahtilaatikosta. Virolaisia nauratti etenkin repliikki siitä, kuinka vanhat föönit ovat ryssille huipputeknologiaa”, Helander välitti tietoa reaaliajassa Kungsgatanille.

Yksi asia Helanderia harmitti. Ruotsissa Rare Exports ei tule kankaalle 3.12., toisin kuin muualla Pohjoismaissa. Levittäjä Scanbox miettii vielä ensi-illan ajankohtaa, ja ilmeisesti se valuu joulun jälkeiseen aikaan – älytöntä, kun kyseessä on jouluteemainen elokuva.

”Mulle sanottiin, että älä puhu siitä yleisön edessä. En juuri muusta puhunutkaan.”

Raren kaksi kertaa nähneenä kysyin, tuleeko dvd:lle mahdollisesti poistettuja kohtauksia.

”Ei, koska niitä ei ole”, Helander totesi.

”Kaikki kuvat käytettiin elokuvaan. Ei tietenkään jokaista ottoa, mutta yhtään kuvaa ei jäänyt yli.”

Helander oli miettinyt tarkasti, miten budjetista saadaan kaikki irti.

”Sanotaan, että elokuvista jää aina vähintään kymmenisen prosenttia yli. Meillä ei jäänyt yhtä prosenttia. Ehkä promille.”

Jokiranta oli sanonutkin Helanderille jo kuvausten aikaan, että tästä ei kukaan leikkaaja saisi aikaan kuin yhdenlaisen filmin.

”Eikä saanutkaan, vaikka meillä kävi siinä yksi ranskalainenkin neuvomassa.”

Edellisenä päivänä Helander oli antanut Suomessa melkoisen määrän haastatteluja.

”Aloitin seitsemältä Aamu-tv:ssä ja viimeiset olivat kymmenen jälkeen illalla”, ohjaaja kertoi.

”Hankalaa, kun USA:n ja Australian puhelinhaastattelut ovat siihen aikaan kun itsellä alkaa olla jo nukkumaanmeno mielessä.”

Ilta-Sanomien jutun ”Hollywood repii käsistä” -hehkutukset huvittivat Helanderia, joka myös paljasti, että kyllä sieltä kaikenlaista tarjotaan. Kuten lehdet ovat kertoneet, hänellä on nyt sama agentti kuin muun muassa Martin Scorsesella ja Guillermo del Torolla.

Parasta on kuitenkin se, että vuosien työn tuloksena syntynyt Rare on valmis ja lähtee levitykseen eri puolilla maailmaa. Ensi-iltojen jälkeen Helander aikoo sulkeutua Järvenpään keskustasta, kotinsa läheltä vuokraamaansa työhuoneeseen – ”1970-luvulla sisustettu 16 neliön ruma toimistokoppi, mutta oikein hyvä kirjoittamiseen” – ja paneutua seuraavan elokuvansa kehittelyyn.

”Se alkaa olla mielessä jo aika tarkalleen. Odotan, että pääsen kirjoittamaan. Sitten sitä pitäisi päästä heti kuvaamaan. Se pelottaa, että kuvauksia joutuu odottamaan.”

”Olen aika onnellinen ukkeli”, Helander sanoi kun kävelimme Tukholman lumisateessa Nordic Light -festivaalihotellille. Seuraavien haastattelujen alkuun olikin enää alle yhdeksän tuntia.

Rare Exports ensi-illassa 3.12.

Katso täältä Helanderin tekemiä mainoksia.

Katso täältä Rare Exportsin markkinoinniksi eri maissa tehtyjä trailereita.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Rare Exports on kyllä sellainen elokuvatapaus, jossa mikään asia tai osa-alue ei harmita yhtään. Onnea ja tsemppiä koko porukalle.

Tämä oli paras haastattelu Jalmarista tähän mennessä. Varmasti aika poikkeuksellista maailmanlaajuisestikin, että kaikki kuvatut kuvat käytetään(?).

Harmittaa, että Suomikuva maailmalla taas muodostuu karkeista metsäläisistä. Eikö tästä koskaan päästä eroon; kirves, sauna, jurrikoita, perkeleitä. Se me osataan. Ilmeisesti myös ansaitaan.
Elokuvan nettisivuilla katsojalle näytetään keskisormea ja fucking suckers kaikuu joka toisessa kuvassa, elokuvan nuori päänäyttelijä isompiaan matkien. On se hienoa olla suomalainen.
A fucking sucker.

Innostuneeseen vastaanottoon saattoi vaikuttaa sekin, että näytöksessä oli aika paljon suomalaisia paikalla (jossain vaiheessa leffan jälkeen kuului mojova ”Hyvä Suomi!” -huuto katsomosta). Toki hieno leffa on kyseessä, en sitä aliarvioi ollenkaan. Myös Torontossa jengi oli hyvin mukana. Ruotsin levitysongelman otti ensimmäiseksi esiin keskustelun moderaattori, muistaakseni vielä ensimmäisenä kommenttinaan. Oli kyllä yksi hauskimpia ohjaajakeskusteluja koko festareilla.

Onhan se kiva hehkuttaa, että nytpä tulee Suomesta jotain kovaa kamaa, mutta valitettavasti Rare ei kyllä lunasta mitään lupauksiaan. Idea ei kanna pitkänä elokuvana ainakaan näin alikirjoitettuna, eikä Helanderia tunnu pidempi kaari kiinnostavankaan, hänen tähtäin on yksittäisissä kuvissa. Ohan se hauska, kun itekin tunnistaa viittauksia toimintaklassikoihin, mutta entäs sitten. Kännykän kelloa tuli vilkuiltua turhan useasti näin lyhyen elokuvan ollessa kyseessä.

Harmistunut_
”Harmittaa, että Suomikuva maailmalla taas muodostuu karkeista metsäläisistä. Eikö tästä koskaan päästä eroon; kirves, sauna, jurrikoita, perkeleitä. Se me osataan. Ilmeisesti myös ansaitaan.”

Pitää katsoa mitkä piirit rahoittavat.
Ehkä ne asettavat sellaiset ehdot, että tätä metsäläisyyttä pitää kuvata ja korostaa.

Milloin viimeksi on tehty elokuva, jossa ihmisiä kuvataan ihmisinä eikä poliittisesti etukäteen määrättyinä stereotypioina?
Onhan Suomessa luokkajako, ruotsinkieliset sivistyneet ja suomenkieliset metsäläiset.
Jos nyt sitten lopultakin käännetään komposti ja aletaan kuvata ruotsinkielisiä sivistymättöminä, 1800-luvulle jämähtäneinä perätuvan juntteina, jotka elävät vanhassa siirtomaakuplassaan. Suomenkieliset kuvataan sen sijaan demokratiaa ja vapautta kunnioittavina liberaaleina, jotka pyrkivät myös globaaliin kanssakäymiseen suurten sivistyskielten avulla. Mikä hämmästyttävä ajatus.

Kysytään Irina Krohnilta näistä stereotypiosta. Hänhän on sivistynyt Vihreä nainen rahakirstun vartijana.

Ohan se hauska, kun itekin tunnistaa viittauksia toimintaklassikoihin, mutta entäs sitten.

Siis mitä viittauksia?

Näitä luetaan juuri nyt