Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tukholman elokuvajuhlat 2010: Countdown to Zero on tyrmäävä muistutus ydinaseuhasta

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 27.11.2010 11:31

Jos rikastettua uraania on kaupan, ydinisku mihin tahansa kaupunkiin järjestyy noin viidellä miljoonalla eurolla, kertoo Lucy Walkerin dokumentti. Eikä terrorismi ole tietenkään ainoa vaara: valtioilla on edelleen yli 23 000 ydinasetta.

Countdown to Zeroa katsoessa kylmät väreet kulkevat selkäpiissä tuon tuosta. Näin sen Tukholman festivaaleilla.

Walker kertoo ydinaseen historiasta ja käsittelee tiiviisti nykyiset riskit. Ne eivät ole pieniä.

Karkeasti sanottuna fysiikan lakien mukaan kaikki, mikä ei ole mahdotonta, tapahtuu väistämättä joskus. Kun Venäjän ydinaseiden tilanteesta ja rikastetun uraanin katukaupasta (!) kerrotaan, alkaa pelottaa. Mutta jopa ahdistavampia ovat amerikkalaisten – heillähän sentään pitäisi olla homma hanskassa – kertomukset siitä, kuinka lähellä ydintuho on viime vuosinakin ollut. Inhimilliset erheet, katsokaas.

Hiroshima-tyyppisen pienen ydinpommin tekee kuka tahansa asiaan paneutuva fyysikko, jos vain uraania on. Entisen Neuvostoliiton alueella sitä liikkuu niin, että eräskin tuhdin varannon haltuunsa haalinut kaupittelija saatiin kiinni Moskovassa varastettujen autonakkujen vuoksi – ihan sattumalta.

Walkerin haastatteluissa nähdään raskaimman sarjan vaikuttajia, muun muassa Mihail Gorbatsov, Jimmy Carter, Tony Blair, Frederick W. De Klerk ja Robert McNamara. Yksi kantava ääni on ydinasekieltoa kannattavan entisen CIA-agentti Valerie Plamen.

En yleensä pidä dokumenteista, joissa aggressiivisesti ajetaan yhtä asiaa. Vaikka Countdown to Zeron päättyessä valkokankaalle tulee ydinasekieltoa ajavan järjestön nettiosoite ja puhelinnumero, en ärsyynyt lainkaan.

Sitä ennen ei nimittäin saarnattu, vaan Walker teki pointtinsa erinomaisen selviksi rauhallisen toteavin keinoin, faktojen kautta. Eri mieltä on vaikea olla. (Mainittakoon vielä, että ydinenergiaa vastaan ei dokumentissa sanota mitään.)

Countdown to Zero on viiden tähden jännitys- ja kauhuelämys sekä harvinaisen tärkeä elokuva. En muista milloin viimeksi sain dokumentista näin paljon tietoa irti.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Hyvä kirjoitus ja erittäin tärkeästä aiheesta.

Hyvän käsityksen siitä kuinka paljon ydinaseita on testattu ja kenen toimesta saa Isao Hashimoton animaatiosta

http://www.ctbto.org/specials/1945-1998-by-isao-hashimoto/

Puhuttelevista dokumenteista puhetta ollen The Cove esitetään YLE:llä näköjään Joulukuun puolivälissä 15.12.2010 klo 22.50 nimellä Meren Salaisuus.

Jokin työtapaturma todellakin täytyi sattua akkukauppiaalle, ammattimiehistä esitettiin YLE:llä dokumentti nimeltään ”Vankilasta valtaan”. Oli selvää tekstiä ja kuvaa sekin dokumentti.

Niin, monelle saattaa tulla yllätyksenä, että ydinaseet eivät ole kadonneet maailmasta minnekään. Tärkeä aihe, jota sietääkin pitää esillä.

Mutta kyseenalaistaisin hiukan tätä usein kuultua väitettä ydinpommin rakentamisen helppoudesta. Hiroshima-tyyppinen uraanipommi on kyllä ”helppo” rakentaa, JOS uraania on saatavilla. Minimimäärä on noin 50-70 kg voimakkaasti rikastettua (noin 80% tai yli) uraanin isotooppia 235. Tähän mennessä salakauppiaat ovat puhuneet sadoista grammoista, enintään muutamista kiloista – ja tällöinkin on usein jäänyt epäselväksi, miten pitkälle rikastettua uraani tosiasiassa on ollut. ”Asekelpoisesta” (weapon grade) uraanista puhutaan, jos rikastusaste on yli 20%. Tällöin kuitenkin pommi täytyy rakentaa imploosioperiaatteella, samoin kuin Nagasakin plutoniumpommi ja kaikki nykyisin käytössä olevat ydinaseet. Imploosiopommien rakentaminen _ei_ ole missään mielessä triviaalia eikä varmasti onnistu autotalliprojektina, pelkästään jo sen vuoksi, että imploosiossa tarvittavaa erittäin tarkasti symmetristä räjähdystä on pakko kokeilla jossakin. Jo riittävän tarkan sytyttimen rakentamisessa on omat, merkittävät haasteensa.

Summa summarum: jos salakaupattu uraani on alle 80-prosenttista, en menettäisi yöuniani. Hiroshiman pommin uraani rikastettiin tuohon 80 prosenttiin, ja kun ottaa huomioon ne monumentaaliset vaikeudet mitä uraanin rikastamisessa oli (projekti mm. käytti koko USA:n hopeareservin, ja silti uraania saatiin tuotettua vain yhteen pommiin), pidän uskottavana että 80% on melko lähellä minimipitoisuutta millä Hiroshima-tyyppinen ”yksinkertainen” pommi saadaan toimimaan. Jos taas toimijoilla on valmiudet rakentaa Nagasaki-tyyppinen imploosiopommi, heillä on myös kyky valmistaa uraani tai plutonium itse.

Rikastettua uraania ei oel helppoa hankkia kasiinsa ja erityisen vaikeaa se lienee terroristeille, jotka ovat kai ovat ainoita innokkaita ydintuhon kannattajia. Jos he saavat ydinpommin kasiinsa, he pyrkivat sen rajayttamaan jossain lansimaiden kaupungissa. Se kaupunki on jokin sortovaltioksi mielletty kuten USA, Iso-Britannia tai Venaja. Maailmanloppua siita ei tule, koska terroristeilla ei tule olemaan kasissaan suuria maaria pommeja. Tietysti se johtaa kansainvalisen kaupan ja liikenteen romahdukseen, talouden romahtamiseen, poliisitoimien vahvistamiseen ennennakemattomalle tasolle eli maailma muuttuu.

Näitä luetaan juuri nyt