Tsunamielokuva Selviytyminen, viihdeteollisuus ja vieraiden kulttuurien toiseus

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Huomenna tulee ensi-iltaan espanjalaisten tuottama Selviytyminen, joka tositapahtumista ammentaen seuraa erään perheen hirvittäviä tunteja Khao Lakissa heti tsunamin iskeytymisen jälkeen. Näyttävän elokuvan pääosissa vanhempina ovat Naomi Watts ja Ewan McGregor. Olin elokuvateatterin penkissä poikkeuksellisen voimakkaan, jopa fyysisen liikutuksen vallassa.

Tosin Juan Antonio Bayonan ohjaaman elokuvan intensiteetti ravisteli kroppaani vain tarinan keskiosan ajan, sen puolen tunnin, joka kuvaa reaaliajassa hyökyaallon voimaa ja Wattsin roolihahmon välittömiä kokemuksia veden rauhoittuessa. Kokemus oli raju, samastuin, jännitin; vaikutelma oli elokuvalipun arvoinen. Lopussa elokuvaan tosin tulee hieman liikaa sentimentaalisuutta.

On mielenkiintoista lukea suomalaiset arviot Selviytymisestä.

Monissa tullaan aivan varmasti puuttumaan siihen, että sinänsä vaikuttavan tsunamielokuvan näkökulma on yksinomaan länsimaisten turistien.

Se on hyvä pointti, maininnan arvonen, mutta ihan turha kummemman narinan aihe. Tämä elokuva on yhden perheen tarina, ja se sattuu tosielämässä olemaan espanjalainen Belonin perhe.

Elokuvassa he ovat tosin australialaisia. Miksi? Koska suurimmat tähdet tulevat englanninkielisestä maailmasta.

Humanistisesti ja moraalisesti olisi periaatteessa tietysti oikeudenmukaisinta, että elokuva kertoisi joistain niistä miljoonista kaakkoisaasialaisista, jotka kärsivät tsunamista. (Olisi tietysti myös realistisempaa, mikäli Belonien tarinasta ammentavassa elokuvassa perhe olisi edes espanjalainen.)

Mutta tosiasiassa on ihan jäkäjäkää valittaa siitä, että 40 miljoonan euron budjetilla tehty elokuva ei käsittele kolmannen maailman asukkaiden ongelmia ja kokemuksia. Jos Selviytyminen käsittelisi niitä, sitä ei mitä todennäköisimmin olisi tuotu Suomen elokuvateattereihin.

Maailmassa on tällainen virhe. Samastumme kaltaisiimme. Toivoisin, että asia olisi ainakin hieman toisin. Mikäli Bayonan ohjaamaa Selviytymistä lyödään siitä, osutaan viestintuojaan ja lopulta omaan nilkkaan.

Toissa vuonna (2011) Suomeen tuotiin teatterilevitykseen (Elokuvasäätiön tietojen mukaan) yhteensä 8 Euroopan ja englanninkielisten maiden ulkopuolella tehtyä elokuvaa. Kahdeksan elokuvaa 191 ensi-illasta. Niidenkin menestys oli mitä marginaalisinta. Yrittämisen puutteesta levittäjiä ei kannata syyttää – nuokin kahdeksan nimenomaan olivat rohkeita vetoja.

Vika on siis yleisössä. Meissä kaikissa. Turha narista, että leffa kertoo vääristä tyypeistä.