Tšernobyl vuonna 2019 ja trauman alku

HBO-sarja Chernobyl herättää ajatuksia. On hauskaa, että onnistuneen ja erittäin vakavan sarjan ruotsalainen ohjaaja Johan Renck tunnetaan paremmin popmuusikko Stakka Bo’na ja ysärihitistä Here We Go. (Renck on toki tehnyt parinkymmenen vuoden kansainvälisen uran muun muassa Madonnan ja David Bowien musikkivideoiden ja sitten laatusarjojen, kuten Breaking Badin parissa.)

On mahtavaa, että sarjaa on ollut kuvaamassa suomalainen JP Passi, joka kuvasi Hymyilevän miehen.

On valaisevaa pohtia, kuinka paljon ruotsalainen Renck voi tuoda 1980-luvun Neuvostoliiton kuvaukseen detaljeja, joita amerikkalainen ei voisi ymmärtää, ja on viihdyttävää arvuutella, olisiko suomalaisohjaaja päässyt vielä lähemmäs totuutta.

https://www.youtube.com/watch?v=s9APLXM9Ei8

Tuttuja ääniä ja kasvoja on jännittävää bongata: Renck on valinnut venäläisrooleihin useita ruotsalaisia huippunäyttelijöitä, kuten Stellan Skarsgårdin ja David Dencikin.

Sarjan voimasta kertoo, että kriittisissä jutuissa, joissa löydetään ulospanon ja asetelmien ”virheet”, jäädään lähinnä ”toi ei ajatellut oikeasti noin” -tason saivartelun tasolle. Jopa Masha Gessen ihmettelee, miten käsikirjoitus saattaa yhdistää useita tosielämän hahmoja yhdeksi (Emily Watsonin roolihahmo), jolle on kehdattu kirjoittaa pyyteettömiä tavoitteita. Gessen moittii sarjaa jopa siitä, miksi Pripyatiin jätettyjen kotieläimien omistajien tuskaa ei eritellä dramaattisemmin. (Gessen vihjaa sarjan olevan valhetta. Niin tuota noin. Sarja on fiktio. Se perustuu tositapahtumiin, joista osa jää ikuisesti selvittämättä, mutta se on fiktio. Kenties fiktioita ei saa sijoittaa Neuvostoliittoon.)