Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tom Cruise-toimintakomedia Knight and Day: elokuvaa suoraan suunnittelupöydältä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 13.7.2010 07:00

Jos Tom Cruisen ja Cameron Diazin uusi elokuva, kesän keskeisiin hittityrkkyihin lukeutuva Knight and Day aiheuttaa deja vu-tunteen, et ole yksin.

James Mangoldin ohjaama leffa (traileri) on ällistyttävän suora toisinto viiden vuoden takaisesta Mr and Mrs Smithistä. Juonikuvio on erilainen (Doug Limanin leffassa Angelina Jolien ja Brad Pittin esittämä pariskunta oli agentteja toisistaan tietämättä; tässä Cameron Diazin näyttelemä tavis joutuu vahingossa mukaan Tom Cruisen uskomattoman taitavan erikoisagentin seikkailuihin). Elementit ovat kuitenkin ihan samat.

Agentteja? Check.

Pseudo-John Woo-ammuskelutoimintaa ja autonromutusta toimintaleffayleisölle? Check.

Onko action surmaamisesta huolimatta tarpeeksi humoristista, ettei kenellekään tule paha mieli? Check.

Nouseeko rymistelytuho mielettömille, liki parodisille kierroksille? Check.

Lopulta romanttinen parisuhdekuvio? Check.

Uskottomuusepäily joka selittyy agentin ammatilla? Check.

(Muita juonen samankaltaisuuksia en viitsi spoiler-riskin vuoksi listata.)

Hollywoodin suurista suurimpia tähtiä? Check.

Ohjaajana indie-puolella kannuksensa ansainnut tyyppi? Check.

Tuottajana Fox-studio? Check.

Käsikirjoittajille lienee siis sanottu, että tämmöinen runko toimi, voisitteko duunata muotista näennäisesti uuden kakun.

Mr and Mrs Smith oli parempi. Ei sekään täysin kantanut, mutta tasaveroisen agenttipariskunnan tuhoisa mittelö oli hauska rinnastus parisuhdekriiseistä.

Knight and Day alkoi kohtuullisen vetävästi – trailerissakin paljon tilaa saava lentokonejakso on oikein mainio – mutta tyssähti puolivälissä. Lopun CGI-härät ja muu ilmiselvästi virtuaalinen skeida oli yhtä tyhjän kanssa. Taas kerran ylenpalttinen, todennäköisyyksien rajat railakkaasti rikkovien erikoistehosteiden käyttö vei kosketuksen todellisuuteen ja samalla riskin tunnun. Juu, Todd McCarthy toteaa että Knight and Dayn realismin puutteesta valittaminen on yhtä fiksua kuin Maantiekiitäjän tiimoilta, mutta kun tämä vaan lässähtää tylsäksi liibalaabaksi.

Knight and Day ensi-illassa 16.7.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

En ole nähnyt Mr. and Mrs. Smithiä – muuta kuin Hitchcockin version, joten itse koin ennen nähdyn tunnun ilmeisempään vaihtoehtoon, eli Hitchcockin Vaaralliseen romanssiin ja hänen muihin juna- ja vakoojaelokuviinsa.

Vaarallinen romanssi (1959) aloitti ympäri mantuja rientävän agenttiseikkailun perinteen. Jopa Ian Fleming oli yllättynyt, miten hyvin Hitchcock oli keksinyt samoja piirteitä elokuvaansa kuin hänen Bond-kirjoissaan. Niinpä ensimmäisen Bondin ohjaamista tarjottiin aikanaan Hithcille (pääosassa joko James Stewart tai Richard Burton).

Knight and Dayssä rynnitään junassa ja väistellään lentokoneita. Cary Grantin tavoin agentti Cruise on kaikkien tahojen takaa-ajama ”väärä mies”, joka joutuu sekä puhdistamaan oman maineensa että saamaan rikolliset käpälälautaan. Superakkua selkeämpää MacGuffinia ei kai voisi olla (vrt. Vaarallisen romanssin mikrofilmi). Mangoldin ”versiossa” huumattua hupia saadaan Cameron Diazille pakotetusta totuusseerumista, kun Romanssissa Grantille juotettiin pullo bourbonia. Sekä Hitch että Mangold repivät kaiken irti sekopäähuumorista.

Knight and Day kumartaa myös muille Hitchcockin töille. Agentin kuolema on lavastettu (The Secret Agent), pääpari on välillä käsirautojenkin kanssa tekemisissä (39 askelta), salaisuuden ratkaisua etsitään viattoman näköisestä asumuksesta (39 askelta), juostaan katoilla (Vertigo, Varkaitten paratiisi, Mies joka tiesi liikaa alkuperäisversio), valekuollaan katolta syöksymällä (Vertigo)…. puhumattakaan Nainen katoaa -elokuvan klassisesta kohtauksesta, jossa kadonneesta on jäänyt muisto junan ikkunan huuruihin (samaa käytettiin myös Jodie Fosterin Nightflight-filmissä lentokoneeseen sovitettuna.)

Pariskunnan vakoojaseikkailusta oli tietysti kyse myös James Cameronin True Lies -elokuvassa. Mutta uskon, että Knight and Dayn tekijät pyrkivät alkuperäislähteille – siinä sen kummemmin toki onnistumatta. Ja syynä juuri liika ”toiminnallisuus” ja turhanaikainen asekäpistely, sekä se, että vitsikkyys sai varsinaisen vaaran tunteen väljähtymään. Pyrittiin liikaa kompromissiin hitchcockilaisuuden ja myöhempien agenttipariskuntahittien yhdistelmällä.

No huh. Onkohan arvon Kinnunen koskaan nähnyt muita elokuvia? Erityisesti huvittaa tuo tarkistuslista. Vai oikein Hollywood-tähtiä, huumoria, toimintaa? Taisi Mr & Mrs Smith olla eräs merkittävimpiä elokuvia viimeisen viiden vuoden aikana, kun tuollaisia uusia elementtejä keksi.

Näitä luetaan juuri nyt