Toivon tuolla puolen: mitä kansainväliset kriitikot todella pitivät?

Kyselin Berliinin elokuvajuhlilla toimittajilta ja kriitikoilta, mitä he pitivät Aki Kaurismäen elokuvasta Toivon tuolla puolen.

Screen-lehden arvostelijataulukossa Kaurismäki on kirkkaasti ykkönen. Vastaanotto ei ole silti yksimielisen ylistävä, vaikka kaikki tenttaamani kriitikot näkivät elokuvassa paljon hyvää.

Carmen Gray, mm. Sight & Sound ja The Guardian, Uusi-Seelanti / Iso-Britannia / Saksa: ”Pidin siitä, mutta se ei ollut minusta parasta Kaurismäkeä. Siinä on paljon upeaa suomalaista huumoria ja joitain suurenmoisia koomisia hetkiä, mutta tuntui että elokuva kulkee tutusta rastista toiseen. Pakolaistarina on ajankohtainen, mutta tuntui välillä väkinäiseltä.”

Jan Lumholdt, Svenska Dagbladet, Ruotsi: ”Pidin tarinan yksinkertaisuudesta ja selkeästi ja hyvin toteutetusta viestistä. Pidin tyypillisestä Kaurismäki-kuviosta liittyen Wikströmiin ja ravintolaan. Pidin näyttelijästä, joka esitti syyrialaismiestä, hänellä on mykkäkoomikon lahjoja. Toki havaitsin, että Kaurismäki on tehnyt taas Kaurismäki-elokuvan, mutta minulle se riittää ja uskon, että tuomaristollekin. Saattaisiko hän toisena ”vanhempana pohjoismaisena valtiomiehenä” tehdä Roy Anderssonit ja saada pääpalkinnon? [Andersson voitti Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 2014] Kummempaakin on tapahtunut.”

Nando Salvà, El Periódico de Catalunya, Espanja: ”Se ei ole suosikkini tästä kilpasarjasta. Kaurismäen tilanne on omanlaisensa, hän on tässä vaiheessa uraansa aivan omassa paikassaan. Häntä on vaikea kritisoida. Kaikki myöntävät, että hän on poliittisesti naiivi, kerronnassaan hyvin ilmeinen ja ettei hän ole yrittänytkään muuttua. Hän oikein kieltäytyy siirtymästä eteenpäin. Tämän sanottuani – hän on todella hyvä siinä jutussa, mitä hän tekee yhä uudestaan. Pidän hänen tyylistään. Lyhyesti sanottuna, pidän elokuvasta, mutta en rakastunut siihen.”