Time’s Up, Woody Allen - hieno urasi taitaa olla ohi

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Woody Allenin seuraava elokuva A Rainy Day in New York saanee ensi-iltansa keväällä tai kesällä. Ehkä se nähdään Cannesin elokuvajuhlilla.

Nyt alkaa näyttää vääjäämättömästi siltä, että A Rainy Day in New York jää Allenin viimeiseksi elokuvaksi.

Oven sulkeutuminen ei liity 82-vuotiaan Allenin kuntoon tai elokuvien taiteellisen tason heikkenemiseen, ei välttämättä edes käyrän laskuun kaupallisessa menestyksessä, vaan syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Uusia todisteita ei pitkään puituihin tapauksiin ole lisätty, mutta nyt Allenin kanssa työskentelevät näyttelijät ovat ottaneet kantaa. Eivätkä ketkä tahansa niistä jopa sadoista isoista nimistä, jotka ovat työskennelleet Allenille vuosikymmenien aikana, vaan nimenomaan tuon tulevan elokuvan tähdet.

Nuoremman polven näyttelijät ovat ottaneet kantaa jo aiemminkin. Jo marraskuussa Ellen Page kirjoitti Allenin kanssa työskentelyn olleen hänen uransa suurin virhe.

Ryminä alkoi viime viikolla, kun Greta Gerwig totesi toimittajien ryhmähaastattelussa, ettei olisi näytellyt Allenin elokuvassa To Rome with Love, jos olisi tiennyt sen mitä nyt tietää.

Lausunnosta voi päätellä Dylan Farrowin vuonna 2014 julkaistun selonteon vaikuttaneen Gerwigiin. Toki voi olla, että Gerwig muutenkin tietää Alleniin kohdistuneista syytöksistä enemmän kuin me tiedämme.

Samana päivänä julkaistiin Mira Sorvinon kirje, jossa hän pahoitteli päätöstään näytellä Allenin elokuvassa Rakkauden jumalatar vuonna 1996.

Poikkeuksellisia ja Allenin kannalta todella tyrmääviä ovat kuitenkin A Rainy Day in New Yorkin näyttelijöiden ratkaisut. Jos vasta tekeillä olevan elokuvan näyttelijät kritisoivat elokuvaa ja sen ohjaajaa, kyseessä on kuolemansuudelma.

Ensimmäisenä näin tekivät sivuroolien esittäjät David Krumholtz ja Griffin Newman.

Eilen päivällä myös Rebecca Hall ilmoitti luovuttavansa elokuvasta saamansa palkkion hyväntekeväisyyteen.

Eilen illalla Yhdysvaltojen aikaa Timothée Chalamet liittyi joukkoon. Tiedotteessaan Chalamet kertoi, ettei voi sopimuksensa vuoksi kertoa yksityiskohtia siitä, mitä mieltä on Allenista, mutta että hän ei halua hyötyä roolista, jonka teki uuteen elokuvaan.

Chalamet ja Gerwig ovat erittäin todennäköisiä tämän kauden Oscar-ehdokkaita. Heidän sanomisillaan on painoarvoa, ja he tulevat puhumaan aiheesta varmaankin vielä paljon.

Kaikki voi liittyä A Rainy Day in New Yorkiin elokuvana. Tätä on vähän vaikea uskoakin Allenin taustan huomioiden, mutta elokuvassa Jude Law’n, 45, näyttelemä keski-ikäinen mies ihastuu 15-vuotiaaseen tyttöön, jota esittää 19-vuotias Elle Fanning. Toisessa keskeisessä teiniroolissa on Selena Gomez.

Elokuvaa kuvattiin syksyllä, kun #metoo-liike alkoi Weinstein-skandaalista. Juuri nyt tasa-arvoliike Time’s Up ravistelee Hollywoodia.

Allen antaa haastatteluja vain uusien elokuviensa valmistuessa. Edellinen, Wonder Wheel, tuli kuitenkin teattereihin vasta loppuvuodesta. Silti Allenin ainoa kommentti Weinstein-asiaan on ollut mutina ”noitavainoista”. Sanoja ei olisi voinut valita surkeammin.

Mitä tapahtuu nyt?

Allenin elokuvien varsinaista markkina-aluetta on Eurooppa, etenkin häntä rakastava Ranska, mutta eurooppalaisrahoittajien varat eivät ole riittäneet koko budjetteihin. Viime vuosina Allenia on rahoittanut Amazon, ja kuinka ollakaan, Amazonin elokuvapomo Roy Price on yksi niistä miehistä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa seksuaalisesta häirinnästä syytettyinä.

Allenin Amazon-diili on melkeinpä varmasti ohi.

Näyttelijöiden parissa leviävä alleninvastainen tunnelma on poikkeuksellinen. Tästä lähin Allenin elokuviin suostuvat näyttelijät joutuisivat varmasti vastaamaan kysymyksiin valinnastaan ja ohjaajan luonteesta, samoin niissä aiemmin näytelleet.

Voi vain kuvitella, miten kiivaasti Elle Fanningin, Selena Gomezin ja Jude Law’n leireissä juuri nyt mietitään vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät A Rainy Day in New Yorkiin. Olisin yllättynyt, mikäli elokuvaa kyetään edes markkinoimaan alan tavallisten käytäntöjen, kuten lehdistöpäivien avulla.

Kaikki tämä herättää tietysti kysymyksen taiteesta suhteessa tekijäänsä.

Allenin parhaat elokuvat ovat loistavia. Voikohan niitä enää katsoa samoin silmin kuin ennen?