The Wrestlerin Mickey Rourke ja tanskalaisserkku
Ensi viikon perjantaina saa ensi-iltansa The Wrestler, jossa Mickey Rourke tekee ihailtavan comebackin.
1990-luvulla paremmin nyrkkeilijänä kuin näyttelijä viihtynyt Rourke sai roolin luvattuaan käsikirjoittaja-ohjaaja Darren Aronofskylle, ettei törttöile kuvausten aikana. Jos pidät lupauksesi, saat Oscar-ehdokkuuden, sanoi Aronofsky.
Muuta palkkiota Aronofsky ei kyennyt lupaamaan. The Wrestler tehtiin halvemmalla kuin monet viime vuosien suomalaisista elokuvista.
Tarina on kokonaisuudessaan Village Voicen erinomaisessa artikkelissa.
Elokuva on hieno. Kuten aiemmin kirjoitin, se on kirkkaasti Aronofskyn paras, ja voi hyvinkin jäädä vuoden 2009 parhaiden ensi-iltojen joukkoon. Ja jos huhut Aronofskysta uuden RoboCop-elokuvan ohjaajana pitävät paikkansa, sinänsä vähän epäilyttävä hanke ei ainakaan voisi olla paremmissa käsissä.
Mutta Aronofskya kehuttuanikin on pakko sanoa, että vaikka tällaiset kehäraakin kohtalosta kertovat tarinat (yleensä kyseessä on ollut nyrkkeily, ei showpaini, kuten The Wrestlerissä) ovat keskeistä amerikkalaista elokuvatraditiota, tuovat The Wrestlerin kuvaustyyli, rytmi, Rourken roolityö ja monet tilanteetkin sellaisinaan väkevästi mieleen Nicolas Winding RefninPusher II:n vuodelta 2004.
Refnin surumielinen rikosdraama Mads Mikkelsenin esittämän onnettoman pikkukonnan syöksykierteestä (ja isyydestä) on kovempaa kamaa kuin The Wrestler – ennen kaikkea koskettavuudessaan, vaikka traileri antaa kuvan raflaavasta toimintaelokuvasta.
Yhtään liioittelematta Pusher II on 2000-luvun toistaiseksi parhaita eurooppalaisia elokuvia – huolimatta siitä, että nimessä on kakkonen ja kyseessä on nimellisesti jatko-osa. Etsikää se käsiinne – se on julkaistu Suomessa dvd:nä – ja ihailkaa, jos ette ole vielä nähneet. Aronofsky ainakin on taatusti nähnyt.